Light of Day -keikka 17.01.2015
Re: Light of Day -keikka 17.01.2015
Joo, siis Brucen ilmaantuminenhan ei ole koskaan aivan taattu, joten jo senkin vuoksi kannattaa saapua paikalle koko festivaalin ajaksi. Lippujen saaminen Paramount teatterin päätapahtumaan on kieltämättä arpapeliä, mutta ei aivan mahdotonta. Itselläni näyttää olleen tuuria, koska kuulin nimittäin myös juttuja kuinka ihmiset eivät olleet saaneet mitään. Toisaalta joka päivä on tarjolla festivaaliohjelmaa useammassa paikassa yhtä aikaa, joihin todennäköisesti mahtuu sisälle vielä samana päiväna olemalla ajoissa paikalla.
Kuten tässä on jo mainittu niin tämän vuotinen LOD oli 15-vuotisjuhla, minkä johdosta ohjelmatarjontaa oli edelleen laajennettu. Esimerkiksi nyt oli mukana ensimmäistä kertaa LOD stand up comedy päivä New Yorkissa. Siltä varalta, että joku ei vielä ole kuullut tarkemmin tästä Light of Day Foundationista, joka Bob Benjaminin johdolla kerää varoja Parkinsonin taudin tutkimukseen ja parantamiseen niin lisätietoja löytyy http://www.lightofday.org" onclick="window.open(this.href);return false;
Varaslähtö Asbury Parkin LOD osuuteen otettiin 11.1. Clarence Clemons Dayn kuluessa Stone Ponyssä Cover- bändi meiningillä, missä paikkakunnan vanhat tekijät pistivät parastaan ja ihmiset olivat juhlatuulella.
Varsinaisesti LOD Asbury Park festivaaliosuus alkoi torstaina 15.1. jolloin rantauduin Asbury Lanes keilahallille, jonne oli hauskasti rakennettu esiintymislava keskelle keilauskaukaloita eli porukat sekä keilasivat että kuuntelivat musiikkia yhtä aikaa ja baarikin tietysti löytyi. Perjantaina oli vuorossa Stone Pony ja "Asbury Angels" nimeämispäivä, jolloin muistettiin paikkakunnan tärkeitä musiikkihahmoja. Tämä on juuri se mistä 2012 alkanut perinne laittaa muistolaatat boardwalkin penkkeihin on saanut alkunsa.
Lauantaina alkupäivästä oli tarjolla Wonder Barissa tunnelmalliset blues-jamit, joissa tänä vuonna esityivät mm. legendaarinen Stormin' Norman, Guadagno&Blackwell (kaikkiahan muistavat täällä tietysti Richard Blackwellin ja New York Serenaden), Tangiers Blues Band, missä Danny Clinch soitta huuliharppua sekä Upstage Jam Band, jonka kokoonpano koostui nimensä mukaisesti tuon aikakauden toisensa tunteneista vanhankaartin muusikoista, joista meille Bruce fanelle tunnetuimpia ovat Vinnie Lopez ja Richard Blackwell. Itse asiassa Lopez soitti myös useammassa kombinaatiossa mukana festivaalien aikana. ..tässä nyt koitan haparoivasti kartoittaa edes jotain kaikista näistä muusikoista
Ja sitten Wonder Barin jameista oli soma siirtyä suoraan aivan vieressä olevaan Paramount teatteriin. Tästä teatterista on syytä mainita erinomainen akustiikka! Ihmiset valuivat todellakin pikkuhiljaa sisälle, mutta hyviä esiintyjiä kuten James Maddock oli tarjolla heti kärkeen. Myös Garland Jeffreys teki vaikutuksen meikäläiseen. Willie Nile sai katsomon seisomaan aivan alkutahdeista eikä se johtunut vain siitä, että Bruce tuli Willie setin viimeiseen biisiin mukaan. Esimerkiksi Joe D'Urso soitti Willien "One Guitar"-laulun pariinkin kertaan näiden festivaalien kuluessa, joten siitä on tullut ilmiselvästi yhtä ikoninen tunnuslaulu festivaaleille kuin mitä Brucen "Light of Day" on pitkään jo ollut. Tästä päästäänkin illan varsinaiseen yllätykseen, La Bamba's Big Bandiin lukuisine torvineen sekä Southside Johnnyn ja Brucen duetointiin. Oli superhienoa jälleen kuulla jo meillä täällä Hesassakin kuultu parivaljakko Higher&Higher ja I Don't Want to Go Home. Ja muuten se muuallakin mainittu "pitkäpuhallus torven yhden nuotin pito" oli melkoinen suoritus. Ääntä lähti niin tolkuttomasti. Täisi yksi jos toinenkin yleisössä miettiä, että eikö siltä lopu jo happikin
Brucen oma "yllätys"osuus alkoi ihanasti Janeyllä totta tosiaan. Tässä kohtaa en malta olla edelleen huomauttamatta, että koska ihmiset seisoivat jälleen ei näin pienen ihmisen kannallta ole lopulta olennaista missä päin teatteria on paikka. Teatterin lattia nousee elokuvateattereille tyypilliseen tapaan melko loivasti varsinkin permannon etupuoliskolla, missä seinän vieressä oma paikkani oli ja toisaalta kun peräseinältä tullessa katsoin lavalle päin ei sekään tuntunut olevan lopulta kovinkaan kaukana. Joten Paramount on kyllä näppärä konserttipaikkana.
Jo edellä mainitsemani komeasti rullaavan "Savin' Up"in, johon kuului tietysti puhe "How much do you have on your love account" ja joka oli itselleni kyllä illan kiistaton kohokohta. Niin lisäksi yllättäen kiinnitin huomiota, että Frankie Fell in Love soi aika messevästi the Houserockersien tulkitsemana - ei ollenkaan huono biisi siis! Loppupuolelta Brucen osuutta mainitsisin ehkä erikseen vielä, että todellakin vaikka jo "Because the Night"in puolella lavalle saapui lisävahvistusta niin todellakin varsinainen yhteissoitto ja -laulurintama muodostuu perinteiseti "Light of Day" laulun myötä, minkä jälkeen myös Bobin "Light of Day"-syntymäpäiväkakku tuodaan esille ja Bruce piti pienen puheen. Minustakin tuntui niinkuin muutkin paikalla olijat näyttävät maininneen, että Bruce olisi ollut erityisen herkän lempeällä tuulella, kun puhui 15 vuodesta ja halaili muusikkoystäviään illan kuluessa.
Seuraavaksi oli luvassa jo vakiintunut finaali nimittäin "Thunder Road", joka täällä Asbury Parkissa saa aivan oman sävynsä, kun pienhkössä teatteritilassa koko yleisö laulaa harmonisesti laulun yhdessä tai kenties ikäänkuin Brucelle itselleen ja Bruce itse on vain yksi ääni muiden joukossa! Ilmeisesti sitten todellakin loppuun sijoitettu Promised Land oli uutta vähään aikaan, koska ainakin viime vuosina on taidettu lopettaa tuohon yhteislauluna soineeseen Thunder Roadiin.
Luulisimpa, että tuossa olivat päälimmäiset muistikuvat minulla. Noita konserttiarviolinkkejä lukiessa ainakin tuntuu, että ai oliko siellä tuollaistakin, että Bruce kävi jossain vaiheessa kättelemässä yleisön joukossa? Mää taisin olla ihan väärällä puolella salia kun en mitään huomannu!
No, joka tapauksessa itse festivaalin loppuhuipennus oli sitten sunnuntaina, jolloin itse rantauduin boardwalkin ns. Songwriters by the Sea kolmen eri mestan - Watermark, Langosta Lounge ja McLoone's Supper Clubin akustisiin veret seisauttaviin esityksiin! Mukana oli monta hienoa itselle tuntematonta lauluntekijää sekä näitä tunnetumpia kuten Joe Grushecky Eddie Manionin kera ja Joe D'Urso.
Tässä oli nyt vain yksi kuvaus festivaalien tapahtumista sillä todellakin jokaisena päivänä oli useampia vaihtoehtoaja minne mennä.
Ja P.S. indeed koska pyhiinvaelluksella ollaan niin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja menin paikallisella bussilla Freeholdiin tutkimaan Brucen kolme lapsuudenkotipaikkaa, sen kirkon St Rose of Lima kiersin ympäri ja vielä ehdin vesisateessa Freeholdin High schoolillekin kannatti kyllä käydä. Kaikki tosiaan somasti lähellä toisiaan aivan siinä keskustassa kävelymatkan päässä. Paikallisessa bussissa oli muuten mielenkiintoinen tunnelma, sillä kuski näytti tuntevan kaikki kyytiin tulijat ja turisi niitä näitä ja ikäänkuin katsoi vähän onnettomampien mieshenkilöiden perään.
Ne muut "Born to Run"-talot ym. luovutin suosiolla jollekin toiselle kerralle, koska kyllähän Asbury Parkiin pitää vielä joskus toistekin käymään päästä
Kuten tässä on jo mainittu niin tämän vuotinen LOD oli 15-vuotisjuhla, minkä johdosta ohjelmatarjontaa oli edelleen laajennettu. Esimerkiksi nyt oli mukana ensimmäistä kertaa LOD stand up comedy päivä New Yorkissa. Siltä varalta, että joku ei vielä ole kuullut tarkemmin tästä Light of Day Foundationista, joka Bob Benjaminin johdolla kerää varoja Parkinsonin taudin tutkimukseen ja parantamiseen niin lisätietoja löytyy http://www.lightofday.org" onclick="window.open(this.href);return false;
Varaslähtö Asbury Parkin LOD osuuteen otettiin 11.1. Clarence Clemons Dayn kuluessa Stone Ponyssä Cover- bändi meiningillä, missä paikkakunnan vanhat tekijät pistivät parastaan ja ihmiset olivat juhlatuulella.
Varsinaisesti LOD Asbury Park festivaaliosuus alkoi torstaina 15.1. jolloin rantauduin Asbury Lanes keilahallille, jonne oli hauskasti rakennettu esiintymislava keskelle keilauskaukaloita eli porukat sekä keilasivat että kuuntelivat musiikkia yhtä aikaa ja baarikin tietysti löytyi. Perjantaina oli vuorossa Stone Pony ja "Asbury Angels" nimeämispäivä, jolloin muistettiin paikkakunnan tärkeitä musiikkihahmoja. Tämä on juuri se mistä 2012 alkanut perinne laittaa muistolaatat boardwalkin penkkeihin on saanut alkunsa.
Lauantaina alkupäivästä oli tarjolla Wonder Barissa tunnelmalliset blues-jamit, joissa tänä vuonna esityivät mm. legendaarinen Stormin' Norman, Guadagno&Blackwell (kaikkiahan muistavat täällä tietysti Richard Blackwellin ja New York Serenaden), Tangiers Blues Band, missä Danny Clinch soitta huuliharppua sekä Upstage Jam Band, jonka kokoonpano koostui nimensä mukaisesti tuon aikakauden toisensa tunteneista vanhankaartin muusikoista, joista meille Bruce fanelle tunnetuimpia ovat Vinnie Lopez ja Richard Blackwell. Itse asiassa Lopez soitti myös useammassa kombinaatiossa mukana festivaalien aikana. ..tässä nyt koitan haparoivasti kartoittaa edes jotain kaikista näistä muusikoista
Ja sitten Wonder Barin jameista oli soma siirtyä suoraan aivan vieressä olevaan Paramount teatteriin. Tästä teatterista on syytä mainita erinomainen akustiikka! Ihmiset valuivat todellakin pikkuhiljaa sisälle, mutta hyviä esiintyjiä kuten James Maddock oli tarjolla heti kärkeen. Myös Garland Jeffreys teki vaikutuksen meikäläiseen. Willie Nile sai katsomon seisomaan aivan alkutahdeista eikä se johtunut vain siitä, että Bruce tuli Willie setin viimeiseen biisiin mukaan. Esimerkiksi Joe D'Urso soitti Willien "One Guitar"-laulun pariinkin kertaan näiden festivaalien kuluessa, joten siitä on tullut ilmiselvästi yhtä ikoninen tunnuslaulu festivaaleille kuin mitä Brucen "Light of Day" on pitkään jo ollut. Tästä päästäänkin illan varsinaiseen yllätykseen, La Bamba's Big Bandiin lukuisine torvineen sekä Southside Johnnyn ja Brucen duetointiin. Oli superhienoa jälleen kuulla jo meillä täällä Hesassakin kuultu parivaljakko Higher&Higher ja I Don't Want to Go Home. Ja muuten se muuallakin mainittu "pitkäpuhallus torven yhden nuotin pito" oli melkoinen suoritus. Ääntä lähti niin tolkuttomasti. Täisi yksi jos toinenkin yleisössä miettiä, että eikö siltä lopu jo happikin
Brucen oma "yllätys"osuus alkoi ihanasti Janeyllä totta tosiaan. Tässä kohtaa en malta olla edelleen huomauttamatta, että koska ihmiset seisoivat jälleen ei näin pienen ihmisen kannallta ole lopulta olennaista missä päin teatteria on paikka. Teatterin lattia nousee elokuvateattereille tyypilliseen tapaan melko loivasti varsinkin permannon etupuoliskolla, missä seinän vieressä oma paikkani oli ja toisaalta kun peräseinältä tullessa katsoin lavalle päin ei sekään tuntunut olevan lopulta kovinkaan kaukana. Joten Paramount on kyllä näppärä konserttipaikkana.
Jo edellä mainitsemani komeasti rullaavan "Savin' Up"in, johon kuului tietysti puhe "How much do you have on your love account" ja joka oli itselleni kyllä illan kiistaton kohokohta. Niin lisäksi yllättäen kiinnitin huomiota, että Frankie Fell in Love soi aika messevästi the Houserockersien tulkitsemana - ei ollenkaan huono biisi siis! Loppupuolelta Brucen osuutta mainitsisin ehkä erikseen vielä, että todellakin vaikka jo "Because the Night"in puolella lavalle saapui lisävahvistusta niin todellakin varsinainen yhteissoitto ja -laulurintama muodostuu perinteiseti "Light of Day" laulun myötä, minkä jälkeen myös Bobin "Light of Day"-syntymäpäiväkakku tuodaan esille ja Bruce piti pienen puheen. Minustakin tuntui niinkuin muutkin paikalla olijat näyttävät maininneen, että Bruce olisi ollut erityisen herkän lempeällä tuulella, kun puhui 15 vuodesta ja halaili muusikkoystäviään illan kuluessa.
Seuraavaksi oli luvassa jo vakiintunut finaali nimittäin "Thunder Road", joka täällä Asbury Parkissa saa aivan oman sävynsä, kun pienhkössä teatteritilassa koko yleisö laulaa harmonisesti laulun yhdessä tai kenties ikäänkuin Brucelle itselleen ja Bruce itse on vain yksi ääni muiden joukossa! Ilmeisesti sitten todellakin loppuun sijoitettu Promised Land oli uutta vähään aikaan, koska ainakin viime vuosina on taidettu lopettaa tuohon yhteislauluna soineeseen Thunder Roadiin.
Luulisimpa, että tuossa olivat päälimmäiset muistikuvat minulla. Noita konserttiarviolinkkejä lukiessa ainakin tuntuu, että ai oliko siellä tuollaistakin, että Bruce kävi jossain vaiheessa kättelemässä yleisön joukossa? Mää taisin olla ihan väärällä puolella salia kun en mitään huomannu!
No, joka tapauksessa itse festivaalin loppuhuipennus oli sitten sunnuntaina, jolloin itse rantauduin boardwalkin ns. Songwriters by the Sea kolmen eri mestan - Watermark, Langosta Lounge ja McLoone's Supper Clubin akustisiin veret seisauttaviin esityksiin! Mukana oli monta hienoa itselle tuntematonta lauluntekijää sekä näitä tunnetumpia kuten Joe Grushecky Eddie Manionin kera ja Joe D'Urso.
Tässä oli nyt vain yksi kuvaus festivaalien tapahtumista sillä todellakin jokaisena päivänä oli useampia vaihtoehtoaja minne mennä.
Ja P.S. indeed koska pyhiinvaelluksella ollaan niin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja menin paikallisella bussilla Freeholdiin tutkimaan Brucen kolme lapsuudenkotipaikkaa, sen kirkon St Rose of Lima kiersin ympäri ja vielä ehdin vesisateessa Freeholdin High schoolillekin kannatti kyllä käydä. Kaikki tosiaan somasti lähellä toisiaan aivan siinä keskustassa kävelymatkan päässä. Paikallisessa bussissa oli muuten mielenkiintoinen tunnelma, sillä kuski näytti tuntevan kaikki kyytiin tulijat ja turisi niitä näitä ja ikäänkuin katsoi vähän onnettomampien mieshenkilöiden perään.
Ne muut "Born to Run"-talot ym. luovutin suosiolla jollekin toiselle kerralle, koska kyllähän Asbury Parkiin pitää vielä joskus toistekin käymään päästä
Viimeksi muokannut tillie, 21.01.2015 20:36. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
"For the ones who had a notion -
A notion deep inside -
That it ain't no sin to be glad you're alive."
A notion deep inside -
That it ain't no sin to be glad you're alive."
Re: Light of Day -keikka 17.01.2015
Mahtavaa, tillie! Kiitos raportista. Kuulostipa todella hyvältä reissulta!
And I swear I found the key to the universe in the engine of an old parked car
Re: Light of Day -keikka 17.01.2015
^ Meikäläinen komppaa.
Tämmöisten raporttien lukeminen ei ole keikkakuumeen kannalta ollenkaan hyvä idea...
Tämmöisten raporttien lukeminen ei ole keikkakuumeen kannalta ollenkaan hyvä idea...
It's Bo... boycott time!
Re: Light of Day -keikka 17.01.2015
Vautsi, tillie! Kiitos raportista! Ihan hetki sitten pohdittiin Lauran kanssa, että onko kukaan meikäläisistä osallistunut LOD:iin, ja vastausta ei tarvinnut kaukaa hakea. Tosi hieno juttu! :--)
Näin vaan vahvistuu oma halu osallistua ensi vuonna. Sitähän varten opintolaina on, vai?
Näin vaan vahvistuu oma halu osallistua ensi vuonna. Sitähän varten opintolaina on, vai?
Tonight I'll be on that hill 'cause I can't stop
Re: Light of Day -keikka 17.01.2015
Kiitos, tillie! Hienoa, että pääsit käymään tuollaisessa tapahtumassa.
Ei viksusti, mutta rehellisesti.
Re: Light of Day -keikka 17.01.2015
Ooh, upea raportti! Ja upealta kuulostaa koko reissu! Voi jospa joskus minäkin...
Re: Light of Day -keikka 17.01.2015
Hienoa tillie, että uskalsit sitten Freeholdiinkin Ja tietysti koko LoD. Kiitos raportista.
Re: Light of Day -keikka 17.01.2015
Olipas mukavaa luettavaa heti aamusta - varmasti upea kokemus tillie!!!
I turn back for a moment and catch a smile
that blows this whole fucking place apart...
that blows this whole fucking place apart...
-
- The Wind and the Rain
- Viestit: 2498
- Liittynyt: 11.01.2013 15:49
- Paikkakunta: Kiikoinen, Suur-Vammala
Re: Light of Day -keikka 17.01.2015
Haaveilee vastaavasta GT:kin muttei tiedä toteutuuko ikinä.
Helsinki, July 31, 2012 - Once in a Life-time