ThisHardLand

Tehdääs tämäkin äänestys tänne. Eli mikä on Brucen 2000-luvun paras E Street Bandin kanssa tehty levy? Vanhalla foorumilla voiton taisi viedä Rising, Magic tuli toiseksi ja WOAD ei saanut yhtään ääntä.

Omasta mielestän The Rising on näistä kolmesta paras. Magic on vahva haastaja ja onkin kokonaisuutena parempi, mutta osa kappaleista on pilattu huonolla tuotannolla. WOAD taas on hyväntuulista poprockia, jota on mukava kuunnella, mutta ei nouse edeltäjiensä tasolle. Little Steven sanoi joskus, että näistä kolmesta levystä muodostuu yhtenäinen trilogia ja mielestäni se pitääkin jossain määrin paikkansa.

Itse toivoisin, että Brucen seuraava levy olisi taas ESB-levy, mutta äänitettynä siten, että kaikki bändin jäsenet samaan aikaan studiossa. Tähän mennessähän 2000-luvun ESB-levyt on tehty siten, että ensin Bruce, Roy, Garry ja Max tekevät pohjat ja muut lisäävät osuutensa myöhemmn

Mulle The Rising on viimeinen todellinen ns. suuri albumi Brucelta. Magic oli jo askel vaatimattomampaan tasoon. Moni biisi osoittautui alkukuuntelun jälkeen pidemmällä aikajänteellä yllättävänkin heikoiksi, Esim. Magic and Gypsy Biker menettivät teränsä tosi nopeasti. Livin' In the Futuresta ja Devil's Arcadesta en ikinä pitänyt. Mulle parhaaksi biisiksi on vuosien mittaan noussut I'll Work For Your Love.

WOADista pidin jossain määrin Magicia enemmän, se oli vaihtelevampi, rennompi ja muutama biisi todella piristi. Outlaw Pete oli tietysti mulle se huippu. Magic oli tylsä, jossain määrin tasapaksu ja synkkä.

The Risingissa on sitten jo My City Ruins ja The Rising, jotka nousevat jo meikäläisen TOP-30-listalle, sekä muita hyviä (vaikkakin jotkut kuluneita) biisejä ovat Lonesome Day, Waitin' On A Sunny Day, Empty Sky, Further Up (On The Road), You're Missing... Juu. Selkeästi näistä paras levy.

Anteeksi hiustenhalkominen, mutta eikös Wrecking ball- kuulu samaan joukkoon (2000-luku = vuodet 2000 - 2099).

pesku kirjoitti:Anteeksi hiustenhalkominen, mutta eikös Wrecking ball- kuulu samaan joukkoon (2000-luku = vuodet 2000 - 2099).

Ei ole täysiverinen ESB-levy. Esim. Gary, Roy ja Nils eivät soita levyllä ollenkaan.

The Rising sai äänen täältä.

Magic hyvänä kakkosena, mutta kuten ennenkin on puhuttu, niin siinä kyllä häiritsee tuotanto hieman. Jotenkin laulu ei nouse tarpeeksi esiin. Mitä lie Bruce ajatellut...no ainakin tulee luukutettua levyä normaalia kovempaa ja luettua kansivihkoa!! (asiaa saattaisi kohentaa myös parempien äänentoistolaitteiden hankinta, mene ja tiedä)

WOAD selkeästi näiden takana. Harvoin tulee kuunneltua.

ProveItAllNight kirjoitti:

pesku kirjoitti:Anteeksi hiustenhalkominen, mutta eikös Wrecking ball- kuulu samaan joukkoon (2000-luku = vuodet 2000 - 2099).

Ei ole täysiverinen ESB-levy. Esim. Gary, Roy ja Nils eivät soita levyllä ollenkaan.

Sori. Sorruin taas omaan näppäryyteeni.

The Risingin muutamat biisit on valitettavan kuluneita soituaan joka Suomi-keikalla. Muutenkin 2000-luvun albumit olleet vähän enemmän valtavirtaa aikuiseen makuun ja vain jokunen oikein mieleinen biisi per levy. The Promise ehdoton ykkönen viime vuosilta, Tracks 90-luvulla.

The Rising on minusta yksi parhaista levyistä koko tuotannossa. Vaikkei siitä mikään yksittäinen biisi minun mielessäni nousekaan tiettyjen vanhojen helmien tasolle, kokonaisuutena se on kuitenkin erinomainen plätty. Siinä on oikeastaan vain yksi biisi (Let's Be Friends) joka ei oikein ole minuun kolahtanut. Kaikki muut biisit levyllä lukeutuvat Bruce-suosikkeihini. Risingin suurimpia helmiä ovat minusta Further, Worlds Apart ja Paradise.

Toiseksi parhaana pidän Working on a Dreamia. Risingiin tai Magiciin verrattuna se on minusta leimallisesti rakkauslevy (ei toki aivan kaikkien biisien osalta); keski-ikäisen miehen hyvin rehellistä pohdiskelua josta huokuu elämän seestyminen. Suurin biisi minulle tuolla levyllä on "The Last Carnival" joka saa yhä sopivassa mielentilassa silmät kostumaan. Muita suosikkeja ovat "This Life" ja "Kingdom of Days" jotka soivat usein mielessä kun mietin, millaista oma elämäni on nykyään.

Magic ei toki myöskään ole huono levy (eihän Bruce ole huonoa levyä tehnytkään). Se on kuitenkin jo vähän turhan synkkä ja lohduton levy, jonka kuunteleminen voi tuntua toisinaan suorastaan raskaalta. Magicilla suosikkejani ovat nimibiisi Magic sekä Devil's Arcade.