Re: The Ghost of Bruce Springsteen
Lähetetty: 19.11.2018 21:54
The Ghost of Bruce Springsteen & The E Street Band pe 16.11.2018 G-Livelab, Helsinki
Ghostarit ovat taas tulossa Helsinkiin, jee! Kun kerran Broadwaylle lähteminen ei nyt onnistu, valitaan saatavilla olevista vaihtoehdoista seuraavaksi paras eli lähdetään katsomaan Suomen ammattitaitoisinta Springsteen-coverbändiä teatteria vähän pienempään keikkapaikkaan, jossa istutaan ja nautitaan tämän seudun parhaasta äänentoistosta. Tällä kertaa oli todella syytä olla ajoissa lippukaupoilla, sillä tapahtuma myi loppuun jo kauan ennen itse keikkapäivää, ja moni kaveri jäi vaille pilettiä. Myös seuraavana päivänä oleva Tampereen keikka myi loppuun ajoissa, eli Ghostareilla on tosiaan meneillään loppuunmyyty kiertue, absolutely fabulous!
Ensin tietysti kokoonnutaan etkoilemaan läheiseen ravitsemusliikkeeseen. Paikalle saadaan tällä kertaa vain yksi pöydällinen porukkaa, ja keskustelunaiheet liikkuvat vauhdikkaasti työkiireissä, rokotuksissa ja vaihdevuosissa. Emme kai me vain ole keski-ikäistymässä? No emme tietenkään, nämä nyt vain ovat Tärkeitä Asioita, joita kakarat (alle kolmevitoset) eivät aina tajua. Ja kun kaikki olennainen on käsitelty, keikan odotus alkaa käydä jo sietämättömäksi ja lähdemme innoissamme muodostamaan jonoa G Livelabin ulko-ovelle. Tussaamme huolella numerot kämmenselkiimme, sovimme seuraavan nimenhuudon siten, että seurueen janoisin ehtii vielä yhdelle ja kuumeilemme kovasti alkavat keikan tunnelmissa. Tyrkytämme numeroita muillekin paikalle saapuville, mutta he osaa ymmärtää niiden arvoa. Jono kuitenkin toimii kuten hyvän jonon kuuluukin toimia ja kun ovi aukeaa, siirrymme sisälle hyvässä järjestyksessä. Kukaan ei juokse.
Otamme paikkoja lavan lähellä olevista pöydistä ja vaikka ensimmäisinä tulevat eivät kovin aktiivisesti varaile vapaita tuoleja, perinteiseen G Livelabin tapaan ihmiset varovat vieraisiin pöytiin istumista ja siksi jonossa aika paljon eturivin takana olleista kavereista iso osa mahtuu meidän pöytiimme. Osa ihmettelee silmät pyöreinä istumissysteemiä (joo, tässä keikkapaikassa mennään aina näin) ja osa toteaa äänen, että olisi pitänyt tulla aikaisemmin. No eikös me sanottukin etukäteen juuri niin, eli tulkaa ajoissa! Ehdimme vielä harjoitella G Livelabin juomientilaus-appin käyttöä ennen kuin ilmassa alkaa tuntua vahvasti siltä, että keikka on alkamassa.
Bruce Springsteenin neljäs studioalbumi Darkness On The Edge of Town täytti alkukesästä 40 vuotta ja ennalta oli jo ilmoitettu, että Darkness tulee olemaan tämän keikan teema. Näin ollen ei ole yllätys, että aloituskappaleeksi on valittu tuon levyn avaava Badlands ja albumikeikkojen tapaan tulemme nyt kuulemaan Darknessin alusta loppuun järjestyksessä. Nyrkit pystyyn ja karjutaan biisin nimeä mukana oikeissa kohdissa!
The Ghost of Bruce Springsteen & The E Street Band on usein ollut parhaimmillaan juuri Darknessin kappaleita esittäessään, ja ne soljuvat nyt juuri kuten pitääkin ja keikan tunnelma pysyy hyvänä. Bändin nokkamies Saku on edessämme hämmästyttävästi niin aidon Brucen oloinen kuin vain voi olla ja ne, jotka eivät ole nähneet vielä kovin monta Ghostarien keikkaa, ihastelevat ääneen hänen olemustaan. Me kokeneemmat otamme sen liiankin helposti itsestään selvyytenä ("No, sehän on meidän Saku. Se nyt vain on tuommoinen, ja se on Oikein Hyvä Juttu.") ja asetumme biisien myötä oikealle aallonpituudelle. Taustalla soi nyt meidän elämämme soundtrack ja me siirrymme maailmaan, jossa lavalta tarjoillaan juuri oikein elkein ja nyanssein jotain, joka liikuttaa isoja paloja itse kunkin sisimmässä.
Tämäniltaisen Darknessin ehdottomia tähtihetkiä on harvinaisen upea The Promised Land. Yleisö on ehtinyt siihen mennessä siirtyä täysin tämän musiikin maailmaan, osallistuu laulamalla ja käsiään heiluttamalla. Saku ja bändi revittelevät kunnon sooloilla. Hypnoottisen tenhoavat Factory ja Streets of Fire lisäävät yleisön keskittymistä, ja kun bändin laulukamat kosahtavat komean Prove Itin loppupuolella, se ei enää haittaa mitään, sillä juuri tässä kohdassa yleisö voi laulaa kovaäänisesti biisin nimiriviä sopivan monta kertaa säestyksen päälle ja eturivit tietysti kuulevat Sakun ja basisti Tomin laulun ilman vahvistustakin. Tämä tekninen ongelma tuottaakin oikeasti hienon hetken, joka sopii erinomaisesti nostattamaan keikan tunnelmaa.
Ensimmäinen setti päättyy Levyn nimibiisiin Darkness on the Edge of Town, jonka jälkeen bändi siirtyy alakertaan bäkkärille ja katsojat kääntävät tuolinsa taas kohti kavereita, juomia hankitaan lisää ja toistaiseksi kuultua settiä analysoidaan kiihkeästi. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että laulukamojen kuuluikin pettää juuri tuolla hetkellä, ja seuraavaksi siirrytään luonnollisestikin muistelemaan vastaavia ongelmatilanteita Brucen eri keikoilla.
Bändi palaa riittävän lepotauon jälkeen lavalle. Darkness vaati tiukkaa keskittymistä, mutta nyt ollaan valmiita irrottelemaan. Bändi on jo ihanasta Thunder Roadista lähtien selvästi rennompi kuin ensimmäisessä setissä. Kun Saku lauloi ensimmäisen osuuden hartaasti silmät kiinni keskittyen ja antoi Tomin hoitaa kaikki niukanpuoleiset välispiikit, hän uskaltaa nyt jo avata silmänsä, liikkua koko lavan mitalta ja välillä jopa lisäillä jotain Tomin aiempaa vauhdikkaampiin spiikkeihin.
Backstreets vaatii vielä tiukkaa keskittymistä, mutta Fire (yleisöstä huudettu toive) on iloisen rento. Yleisö keskittyy taputtamaan Bo Diddley -komppia She's the Onessa, ja seuraava intro viekin meidät jo nuorten autoretkelle, joka päätyy Greasy Lakelle juuri sinä yönä, kun ilmassa on todellista taikaa. Saku luopuu kitarastaan, astuu lavamonitorien yli ja lopulta kaatuu suoraan minun syliini, oih! Saan hetken olla sanoituksen Crazy Janey ja nauttia ihanista yhdessäolon hetkistä järven rannalla (all night!) samalla kun pojat soittavat taustalla niin kauniisti. Mutta lopulta it was time to go tälläkin kerralla, ja setin on aika jatkua kohti uusia tarinoita.
10th Avenue kertoo E Steet Bandin tärkeistä syntyhetkistä, ja Pexi puhaltaa soittimestaan asiaankuuluvan soolon voimalla meidän kumartaessamme kohti valkopukuista fonistia. Tämän jälkeen intro kertoo, että olemme syntyneet lähtemään ja nyt on lopultakin aika pompata pystyyn. Ai niin, meillä on juomia pöydällä ja kohta ne kuitenkin kaatuvat, nappaanpa siis kännyn taskuun turvaan, kädet ylös ja woo-oo-oo that's allright with me! Oikeassa kohdassa Saku ojentaa puunvärisen Telecasterinsa yleisöä kohti ja me iskemme kädet kiinni sen kieliin. Klirr koli koli... Ai ne juomat kaatuivat nyt vasta? Pelastetaan siis se, mikä pelastettavissa on ja nostetaan kädet taas ilmaan because tramps like us, baby, we were born to run!
Bändi ei ole ehtinyt kauas lavasta ennen kuin osa yleisöstä on muuttanut raikuvat aplodit Badlands-hoilotuksen sijasta vorssalaisväritteiseksi kutsuhuudoksi, jonka tarkoitus lienee yrittää houkutella esiintyjät takaisin näytille. Tästä huolimatta he saapuvat takaisin estradille ja lupaavat ilahduttaa meitä vielä kahden biisin verran. Kokoonnumme ensin mahtavan, yössä loistavan Esso-kyltin alle katsomaan jengien yhteenottoa eeppisten sävelten soidessa ja Pexin fonisoolon viedessä meidät vuosikymmenten takaisiin maisemiin New Jerseyn rannikolle.
Vielä viimeiseksi nousemme kaikki yhdessä esittelemään penseälle isukille coolia poikaystävää, jolla on ihan aikuisten oikeasti diili levy-yhtiön kanssa ja jos mikään muu ei auta, karataan yhdessä johonkin epämääräiseen räkälään, josta ihan varmasti löytyy töitä ja paikka meille molemmille. Tai mitä väliä duunista, kunhan rakkautta ja musiikkia riittää. Autokin hyytyi jo jonnekin New Jerseyn suoalueelle, mutta eihän se tosirakkaudessa haittaa. Saku ja Tomi esittelevät bändin biisin aikana ja palaamme pienen Rolling Stones -syrjähypyn jälkeen Rosien tarinaan vielä loppusäkeistön ajaksi ennen kuin keikka päättyy.
Mikä ihana ilta! Ghostarit ovat taas onnistuneet siirtämään sielumme parin tunnin ajaksi johonkin parempaan maailmaan ja pistäneet meidät tanssimaan fyysisen olemuksemme hikeen jopa tällä istumakeikalla. Bändin mentyä jäämme vielä jakamaan tuntojamme toviksi ja pääsemme kiittämään bändiä, kun he palaavat roudaamaan kamojaan. So long pojat, iso kiitos teille ja ensi kertaan!
Settilista
(First set: Darkness On The Edge of Town album from beginning to end)
Badlands
Adam Raised a Cain
Something in the Night
Candy's Room
Racing in the Street
The Promised Land
Factory
Streets of Fire
Prove It All Night
Darkness on the Edge of Town
---
Thunder Road
Backstreets
Fire
She's the One
Spirit in the Night
Tenth Avenue Freeze-Out
Born to Run
--
Jungleland
Rosalita (Come Out Tonight) (w/ Satisfaction snippet + band introduction)
Ghostarit ovat taas tulossa Helsinkiin, jee! Kun kerran Broadwaylle lähteminen ei nyt onnistu, valitaan saatavilla olevista vaihtoehdoista seuraavaksi paras eli lähdetään katsomaan Suomen ammattitaitoisinta Springsteen-coverbändiä teatteria vähän pienempään keikkapaikkaan, jossa istutaan ja nautitaan tämän seudun parhaasta äänentoistosta. Tällä kertaa oli todella syytä olla ajoissa lippukaupoilla, sillä tapahtuma myi loppuun jo kauan ennen itse keikkapäivää, ja moni kaveri jäi vaille pilettiä. Myös seuraavana päivänä oleva Tampereen keikka myi loppuun ajoissa, eli Ghostareilla on tosiaan meneillään loppuunmyyty kiertue, absolutely fabulous!
Ensin tietysti kokoonnutaan etkoilemaan läheiseen ravitsemusliikkeeseen. Paikalle saadaan tällä kertaa vain yksi pöydällinen porukkaa, ja keskustelunaiheet liikkuvat vauhdikkaasti työkiireissä, rokotuksissa ja vaihdevuosissa. Emme kai me vain ole keski-ikäistymässä? No emme tietenkään, nämä nyt vain ovat Tärkeitä Asioita, joita kakarat (alle kolmevitoset) eivät aina tajua. Ja kun kaikki olennainen on käsitelty, keikan odotus alkaa käydä jo sietämättömäksi ja lähdemme innoissamme muodostamaan jonoa G Livelabin ulko-ovelle. Tussaamme huolella numerot kämmenselkiimme, sovimme seuraavan nimenhuudon siten, että seurueen janoisin ehtii vielä yhdelle ja kuumeilemme kovasti alkavat keikan tunnelmissa. Tyrkytämme numeroita muillekin paikalle saapuville, mutta he osaa ymmärtää niiden arvoa. Jono kuitenkin toimii kuten hyvän jonon kuuluukin toimia ja kun ovi aukeaa, siirrymme sisälle hyvässä järjestyksessä. Kukaan ei juokse.
Otamme paikkoja lavan lähellä olevista pöydistä ja vaikka ensimmäisinä tulevat eivät kovin aktiivisesti varaile vapaita tuoleja, perinteiseen G Livelabin tapaan ihmiset varovat vieraisiin pöytiin istumista ja siksi jonossa aika paljon eturivin takana olleista kavereista iso osa mahtuu meidän pöytiimme. Osa ihmettelee silmät pyöreinä istumissysteemiä (joo, tässä keikkapaikassa mennään aina näin) ja osa toteaa äänen, että olisi pitänyt tulla aikaisemmin. No eikös me sanottukin etukäteen juuri niin, eli tulkaa ajoissa! Ehdimme vielä harjoitella G Livelabin juomientilaus-appin käyttöä ennen kuin ilmassa alkaa tuntua vahvasti siltä, että keikka on alkamassa.
Bruce Springsteenin neljäs studioalbumi Darkness On The Edge of Town täytti alkukesästä 40 vuotta ja ennalta oli jo ilmoitettu, että Darkness tulee olemaan tämän keikan teema. Näin ollen ei ole yllätys, että aloituskappaleeksi on valittu tuon levyn avaava Badlands ja albumikeikkojen tapaan tulemme nyt kuulemaan Darknessin alusta loppuun järjestyksessä. Nyrkit pystyyn ja karjutaan biisin nimeä mukana oikeissa kohdissa!
The Ghost of Bruce Springsteen & The E Street Band on usein ollut parhaimmillaan juuri Darknessin kappaleita esittäessään, ja ne soljuvat nyt juuri kuten pitääkin ja keikan tunnelma pysyy hyvänä. Bändin nokkamies Saku on edessämme hämmästyttävästi niin aidon Brucen oloinen kuin vain voi olla ja ne, jotka eivät ole nähneet vielä kovin monta Ghostarien keikkaa, ihastelevat ääneen hänen olemustaan. Me kokeneemmat otamme sen liiankin helposti itsestään selvyytenä ("No, sehän on meidän Saku. Se nyt vain on tuommoinen, ja se on Oikein Hyvä Juttu.") ja asetumme biisien myötä oikealle aallonpituudelle. Taustalla soi nyt meidän elämämme soundtrack ja me siirrymme maailmaan, jossa lavalta tarjoillaan juuri oikein elkein ja nyanssein jotain, joka liikuttaa isoja paloja itse kunkin sisimmässä.
Tämäniltaisen Darknessin ehdottomia tähtihetkiä on harvinaisen upea The Promised Land. Yleisö on ehtinyt siihen mennessä siirtyä täysin tämän musiikin maailmaan, osallistuu laulamalla ja käsiään heiluttamalla. Saku ja bändi revittelevät kunnon sooloilla. Hypnoottisen tenhoavat Factory ja Streets of Fire lisäävät yleisön keskittymistä, ja kun bändin laulukamat kosahtavat komean Prove Itin loppupuolella, se ei enää haittaa mitään, sillä juuri tässä kohdassa yleisö voi laulaa kovaäänisesti biisin nimiriviä sopivan monta kertaa säestyksen päälle ja eturivit tietysti kuulevat Sakun ja basisti Tomin laulun ilman vahvistustakin. Tämä tekninen ongelma tuottaakin oikeasti hienon hetken, joka sopii erinomaisesti nostattamaan keikan tunnelmaa.
Ensimmäinen setti päättyy Levyn nimibiisiin Darkness on the Edge of Town, jonka jälkeen bändi siirtyy alakertaan bäkkärille ja katsojat kääntävät tuolinsa taas kohti kavereita, juomia hankitaan lisää ja toistaiseksi kuultua settiä analysoidaan kiihkeästi. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että laulukamojen kuuluikin pettää juuri tuolla hetkellä, ja seuraavaksi siirrytään luonnollisestikin muistelemaan vastaavia ongelmatilanteita Brucen eri keikoilla.
Bändi palaa riittävän lepotauon jälkeen lavalle. Darkness vaati tiukkaa keskittymistä, mutta nyt ollaan valmiita irrottelemaan. Bändi on jo ihanasta Thunder Roadista lähtien selvästi rennompi kuin ensimmäisessä setissä. Kun Saku lauloi ensimmäisen osuuden hartaasti silmät kiinni keskittyen ja antoi Tomin hoitaa kaikki niukanpuoleiset välispiikit, hän uskaltaa nyt jo avata silmänsä, liikkua koko lavan mitalta ja välillä jopa lisäillä jotain Tomin aiempaa vauhdikkaampiin spiikkeihin.
Backstreets vaatii vielä tiukkaa keskittymistä, mutta Fire (yleisöstä huudettu toive) on iloisen rento. Yleisö keskittyy taputtamaan Bo Diddley -komppia She's the Onessa, ja seuraava intro viekin meidät jo nuorten autoretkelle, joka päätyy Greasy Lakelle juuri sinä yönä, kun ilmassa on todellista taikaa. Saku luopuu kitarastaan, astuu lavamonitorien yli ja lopulta kaatuu suoraan minun syliini, oih! Saan hetken olla sanoituksen Crazy Janey ja nauttia ihanista yhdessäolon hetkistä järven rannalla (all night!) samalla kun pojat soittavat taustalla niin kauniisti. Mutta lopulta it was time to go tälläkin kerralla, ja setin on aika jatkua kohti uusia tarinoita.
10th Avenue kertoo E Steet Bandin tärkeistä syntyhetkistä, ja Pexi puhaltaa soittimestaan asiaankuuluvan soolon voimalla meidän kumartaessamme kohti valkopukuista fonistia. Tämän jälkeen intro kertoo, että olemme syntyneet lähtemään ja nyt on lopultakin aika pompata pystyyn. Ai niin, meillä on juomia pöydällä ja kohta ne kuitenkin kaatuvat, nappaanpa siis kännyn taskuun turvaan, kädet ylös ja woo-oo-oo that's allright with me! Oikeassa kohdassa Saku ojentaa puunvärisen Telecasterinsa yleisöä kohti ja me iskemme kädet kiinni sen kieliin. Klirr koli koli... Ai ne juomat kaatuivat nyt vasta? Pelastetaan siis se, mikä pelastettavissa on ja nostetaan kädet taas ilmaan because tramps like us, baby, we were born to run!
Bändi ei ole ehtinyt kauas lavasta ennen kuin osa yleisöstä on muuttanut raikuvat aplodit Badlands-hoilotuksen sijasta vorssalaisväritteiseksi kutsuhuudoksi, jonka tarkoitus lienee yrittää houkutella esiintyjät takaisin näytille. Tästä huolimatta he saapuvat takaisin estradille ja lupaavat ilahduttaa meitä vielä kahden biisin verran. Kokoonnumme ensin mahtavan, yössä loistavan Esso-kyltin alle katsomaan jengien yhteenottoa eeppisten sävelten soidessa ja Pexin fonisoolon viedessä meidät vuosikymmenten takaisiin maisemiin New Jerseyn rannikolle.
Vielä viimeiseksi nousemme kaikki yhdessä esittelemään penseälle isukille coolia poikaystävää, jolla on ihan aikuisten oikeasti diili levy-yhtiön kanssa ja jos mikään muu ei auta, karataan yhdessä johonkin epämääräiseen räkälään, josta ihan varmasti löytyy töitä ja paikka meille molemmille. Tai mitä väliä duunista, kunhan rakkautta ja musiikkia riittää. Autokin hyytyi jo jonnekin New Jerseyn suoalueelle, mutta eihän se tosirakkaudessa haittaa. Saku ja Tomi esittelevät bändin biisin aikana ja palaamme pienen Rolling Stones -syrjähypyn jälkeen Rosien tarinaan vielä loppusäkeistön ajaksi ennen kuin keikka päättyy.
Mikä ihana ilta! Ghostarit ovat taas onnistuneet siirtämään sielumme parin tunnin ajaksi johonkin parempaan maailmaan ja pistäneet meidät tanssimaan fyysisen olemuksemme hikeen jopa tällä istumakeikalla. Bändin mentyä jäämme vielä jakamaan tuntojamme toviksi ja pääsemme kiittämään bändiä, kun he palaavat roudaamaan kamojaan. So long pojat, iso kiitos teille ja ensi kertaan!
Settilista
(First set: Darkness On The Edge of Town album from beginning to end)
Badlands
Adam Raised a Cain
Something in the Night
Candy's Room
Racing in the Street
The Promised Land
Factory
Streets of Fire
Prove It All Night
Darkness on the Edge of Town
---
Thunder Road
Backstreets
Fire
She's the One
Spirit in the Night
Tenth Avenue Freeze-Out
Born to Run
--
Jungleland
Rosalita (Come Out Tonight) (w/ Satisfaction snippet + band introduction)