ThisHardLand

Lauantaina kaivoin varastosta esiin ja soitin nipun omia orggis-CD:itä, mm. tämän, ja totesin oman '88 joulun lahjani olevan kanadalaispainos(kookkaat punaiset selkätekstit), kokonaisaika 24min. 19sec. Oliko 5" CD:tä myös normi eurooppamallia mustilla selkäteksteillä? Loistava EP tämä on! Muistaakseni aikoinaan näin muutamia pelkkiä 3" pahvikoteloisia joissakin divareissa ja levykaupoissa, enkä kai yhtään enää 2000-luvun puolella - kirppareillakaan.
EDIT: Wikipedian mukaan omassa CD:ssäni on täysmittaiset biisit, joten kiirettä on pitänyt; 12" vinyyli julkaistiin elokuussa '88, seuraavaksi 3" CD lyhennetyillä biiseillä, ja vasta syksyllä 5" CD (yhä lyhennettynä). Kuitenkin jo jouluksi isäni osti Helsingistä komennuksella ollessaan minun kappaleeni, jo täyspitkänä. Wikipediahan toteaa/väittää osan myöhemmistä 5" painoksista olevan täyspitkiä. Yksi mahdollisuus on sekin, että Kanadan 5" olikin täyspitkä jo alun alkaen?

Kanadalaisessa oli alunperinkin täyspitkät versiot biiseistä, vaikka levyn takakannessa väitetään muuta.

jjvirta kirjoitti:Kanadalaisessa oli alunperinkin täyspitkät versiot biiseistä, vaikka levyn takakannessa väitetään muuta.

Tämä käy parhaiten meikän järkeen, sen verran varhainen omani on.

Ennen tämän threadin lukemista en tiennyt Chimesista olevan CD-versioita, joissa on editoituja versioita biiseistä, joten olen onnellinen, että luin tämän threadin läpi. Itse en missään tilanteessa ostaisi levyä (siis ihan kuuntelumielessä, ei keräilijänä), jossa on editoituja versioita. Sillä ei olisi mitään arvoa meikäläiselle. Yksi syy, miksi en ole kuunnellut Live 1975-1985 -boksiakaan läpi kuin 3-4 kertaa näiden vuosien aikana, on juuri se tosiasia, että sillä on näitä editoituja versioita. Jos ei biisiä voida laittaa kokonaisena levylle, on parempi jättää se kokonaan pois.

Yksi ongelma maksisinkuista puhuttaessa oli Englanti. Itsellänihän on noita Club/Dance -puolen makseja vinyyleinä ja CD:inä varmaan about 6000. Niitä ostellessa piti usein varoa UK-versioita. Englannissa nimittäin oli laki tai sääntö (mikä lie), joka rajoitti maksien pituuksia. Jotta levy luokiteltaisiin maksiksi, sen kokonaispituuden piti olla alle tietyn maksimin, joka oli muistaakseni 18 tai 20 minuuttia. Jos levy oli pidempi, se luokiteltiin albumiksi. Tästä syystä alan harrastajat ja ammattilaiset (DJ:t siis) suosivat usein jenkkimakseja tai esim. Keski-Euroopan julkaisuja. Jenkkimaksin pituus saattoi olla 50 min ja sillä saattoi olla helposti 8-10 miksausta/muuta raitaa, kun brittijulkaisuissa jouduttiin tyytymään 3-4 miksaukseen/raitaan. Briteissä editoitiin usein miksauksia pituuden vuoksi. Siinä sitten oli kiva metsästää jotain miksausta täyspitkänä, kun brittilevyissä ei yleensä edes mainittu kyseessä olevan edit. Piti siis selvittää versioiden pituudet.

Jos tuo Chimes julkaistiin 1988 ja alkuperäispituus oli reilut 24 minuuttia, se on ainakin Englannissa luokiteltu ilman muuta albumiksi. En tiedä, pääsikö se Englannissa listoille, mutta jos pääsi, se on ollut albumilistalla (paitsi jos siitä on ollut 7" versio, se on varmaan ollut molemmilla listoilla ). Jyrki varmaan tietää näistä listasijoituksista enemmän.

Ja ei: mulla ei ole Chimesia. Jos joskus siihen törmään, osaanpa ainakin nyt varoa "väääriä" versioita.


PS! Helpostihan tuon CD:n näköjään Amzonista saisi - avaamattomana ja halvalla. Pitäisi tosin selvittää mi(t)kä noista versioista on/ovat täyspitk(i)ä. Longbox style packaging -versiokin löytyisi, tosin hieman kallimmalla.

^Kanadalainen jewelcase versio on varma valinta, siinä on täyspitkät versiot. Tuossa jenkkiläisessä longboxissa on editoidut versiot.

Kyllä, Dzei-dzei! Tarkistin oman Kanadan jewel-caseni ilmoitetut biisien pituudet, ja editoitujen biisien lyhyydet sielläkin istuvat, enkä viitti raapevettä käyttää... Jossain minullakin on divarista ostettu editoitu 3" pahvikansipainos, myäs...