ThisHardLand

Kylläpä oli hyvä! Itketti, nauratti ja kosketti, ihan niin kuin hyvän leffan/dokkarin kuuluukin. Livepätkät sai kaipaamaan keikalle pahankertaisesti. Blood Brothers klippiä en ollut ennen nähnyt ja sen kohdalla joutui puremaan huulta aika lujaa. Brucen liikutus, se, kun bändin jäsenet vähän jähmeästi asettuivat paikoilleen ja Clarencen ilme... varmasti leffan koskettavin kohta.

Kiitos myös etko- ja jatkoseuralle, oli hauska päästä jakamaan tuntemuksia ja kertailemaan kesän keikkakokemuksia. Keksittiin yksi loisto appsi-ideakin (no ok, varastettiin idea suoraan kerettiläisbändiltä), sen toteutumista odotellessa.

^^ Meikäläinen ainakin lähetti, itse asiassa useampiakin pätkiä, mutta ei näköjään kelvanneet leffan tekijöille.

Hyvä dokka oli. Sitä vain vaivasi keikoilta tuttu ilmiö: olisi sen parissa pidempäänkin viihtynyt. Eipä ole aikaisemmin tullut leffateatterissa taputettua, laulettua, vedettyä jazz-handsiä, hytkyttyä istuimella, lyötyä jalalla tahtia, oltua ihan kananlihalla, nauraa röhötettyä kovaan ääneen ja kaivettua nenäliinaa esille kesken kaiken (juurikin siinä Blood Brothers-pätkän kohdalla). Omia reaktioita piti tietysti yrittää vähän hillitä, kun porukka ympärillä otti (valitettavasti) sen verran rauhallisesti. Odotin etukäteen filmissä olevan mukana suuremman määrän faneja, mutta toisaalta oli kiva saada seurata yksittäisten ihmisten tarinoita tarkemmin. Suurimmat herkut tuli ehkä lopputekstien jälkeen. Lyhyempiä keikkoja toivova brittiläinen Bruce-leski oli kyllä ihan loistava veto ja kirvoitti ehkä makeimmat naurut. Toipuminen viime viikosta on vielä kesken, mutta kyllä leffan aikana alkoi taas keikkakuume kummasti hiipiä ytimiin.

Etkoilu-jatkoilu jäi meidän kaksikon osalta aika lyhyeksi, mutta oli kiva kuitenkin ehtiä vähän jutella muutamien kanssafoorumistien kanssa ja tavata pari uutta kasvoakin. Kiitos vielä juttuseurasta kaikille meidän kanssa tekemisissä olleille!

Loistava dokkari, nauratti, liikutti ja sai kaipaamaan keikoille!

Oivallinen raina, DVD:tä odotellessa.
Jatkoilla oli eri fantsua saada tutuille nimimerkeille kasvot! Hyvä me! Kiitos THL /Turku!

Olipahan hieno dokkari ja tunteet vilistivät ääneen nauramisesta kyyneliin. Mahtavaa huomata miten monta samalla lailla Brucesta ajattelevaa ihmistä jo tämän dokkarin perusteella maailmassa onkaan, hienoa. Joskus sitä luuli, että aika harva minun lisäkseni kokee tällaisia fiiliksiä Brucesta ja E Street Bandiä kuunnellessa ja totuus taitaakin olla miljoonissa Elvis-fani oli yksi hauskimmista, vaikka videon olin joskus jo nähnytkin, mutta kaverin oma selostus siitä kruunasi jutun. Vastentahtoinen Bruce-leski oli myös mainio, puhumattakaan daamista, joka soittaa autossaan pelkää Brucea. Herkimmät hetket meni niissä kohdissa kun dumpattu kaveri sai Brucelta halin ja hyvän biisin, Blood Brothers kohtaa tuskin pystyi seuraamaan, sen verran silmähikeä virtasi ja sitten ihan lopussa olleen tanskalaisen kaverin kertomus Brucen rannenauhan antamisesta.

Kiitokset myös etkojen ja jatkojen foorumilaisille, oli taas mukava tavata.

Liisa jo heittikin ajatusta tämän videon katsomisessa synttäribileiden yhteydessä, mutta jos tämä ei valmistu siihen mennessä, niin 2012 Hesan keikan taltiointi olisi myös kiva katsella isolla näyttämöllä isolla porukalla.

Paljon tunnisti samoja fiiliksiä kertomuksista kuin mitä itse on vuosien varrella tuntenut ja Bruce soundtrackina soiden. Bruce-leski oli mainio ja nyt tiedetään miksi konsertit on ollut vähän lyhyempiä tänä kesänä

Jos en ihan väärin lukenut lopputekstejä niin osa vanhemmista konserttitaltoinnesta oli Brucen omista arkistoista?

Olipahan tunteet pinnassa tuota katsoessa. Itse kun olin paikalla viime kesänä Lontoossa niin tuo Thunder Road uudestaan, no, kyynelkanavathan siinä aukesivat väkisin. Onneksi leffateatterissa on pimeää... kunpa pääsisi katsomaan uudestaan pian, hieno ja puhuttelava dokkari.

Omassa leffaseurueessani saatiin kotimatkalla aikaan kipakka keskustelu aiheesta missä vaiheessa fanitus muuttuu henkilöpalvonnaksi. Parasta antia oli Blood Brothers ja HRC-taltiointi. Tuli ikävä keikoille.

Tuleeko tästä DVD myyntiin? Tarinat oli niin koskettavia, ja on aina mahtavaa huomata huomata miten samalla lailla tuntee kuin muut. Thunder road saa kyyneleet silmiin aina. Oli myös ihan huippu se mies joka joutuu väkisin keikoille

Mitäs se nyt sitten oikeastaan tarkoitti, että tämä näytettiin saman aikaisesti ympäri maailman. Ehkä samana päivänä voisi olla paremmin ilmaistu. Tuskinpa tuli esim. Australiassa saman aikaisesti kuin Suomessa. Ja mitä se ympäri maailman oikeastaan tarkoitti? Eli löytyykö mistään listaa kaikista maista missä tämä esitettiin?
Alkoi näet vähän mietityttää, että kuinka "maailmanlaajuinen" juttu tämä oikeastaan olikaan.