Allphones Arena, Sydney keskiviikko 19.2.2014
Paikoiltamme lavan takaa näki hyvin teleprompterit, joilta oli kiva vakoilla kaikenlaista. Kuten esimerkiksi, että aloitusbiisi olisi
Friday On My Mind (Easybeatsien hitti 60-luvulta, AC/DC veljesten Agnus ja Malcolm Youngin isoveljen Georgen bändi). Paikoillemme
näki myös hyvin, että torvisektiossa oli vain 4 nuottitelinettä ja jakkaraa eli Jake tulisi olemaan poissa keikalta.
Valot pois klo 19.56 ja 19.57 lähti käyntiin ennakko-odotusten mukaisesti Friday On My Mind, muistaakseni world premier biisistä.
Australialaisyleisö oli innoissaan biisivalinnasta ja mikäs siinä, paikallinen hitti ja ihan hyvin vedetty. Perään sopi oikein hyvin
Out In The Street (joka Päivin keikan jälkeen löytämän haastattelulinkin mukaan Bruce oli tykännyt biisistä ja OITS oli hänen yrityksensä
tehdä vastaavalainen biisi). Cadillac Ranchiä varten yleisöstä napattiin toivekyltti ja sitten uuden levyn kaksikko High Hopes ja Just Like
Fire Would. Kyllä tuo ensimmäinen biisi aika pitkälti henkilöityy Morelloon ja hänen soittotyyliinsä, josta voi olla montaa mieltä,
mutta kyllä se tuohon biisiin sopii. Ainakaan keikka tilanteessa miksauksessa ei ns. normibiiseissä hänen soittonsa kuulu yhtään
liikaa läpi, tosin en ole kuullut vielä yhtään virallista keikkatallennetta.
Spirit jälleen introstoorilla, täällä kertaa hienon sydneyläishotellin automatisoidusta WCstä. Biisin aikana takalavalle Edin kanssa ja
Bruce crowd surfaamalla takaisin. Biisin jälkeen Bruce kiitteli Ediä Jaken paikkaamisesta tämän lähdettyä kotiin isänsä kuoltua, osanotot
Jakelle ja perheelle. Ja ilmassa oli albumikeikan tuntua... Tällä kertaa onneksi Darkness. Yleisössä olikin jo ollut esillä kyltti, jossa
pyydettiin koko Darknessin soittamista Sydneyssä ja tätä kylttiä heilutteli myös vielä albumin soidessakin. Ainahan se on kiva kuulla
sellaiset harvinaiset herkut kuin Streets Of Fire ja Something In The Night ja tämä oli vasta meikäläisen toinen albumi Darkness, mutta
kyllä nämä albumikeikat saisivat jäädä pois kuvioista. Darkness soitettiin niin kuin se pitää soittaakin, sopivalla raivolla. Bruce
hoiteli suurimman osan sooloista (Badlands, Adam...), Nilsin spotti oli Proven loppusoolo. Albumin soitto kesti suunnilleen 20.39 - 21.34
eli vajaan tunnin.
Darlington Countyn alussa Brucen kitara oli epävireessä ja Kevin toi hänelle toisen. Bruce ja Nils kävivät takalavalla, josta Nils palasi
tapansa mukaan mahdollisimman nopeasti takaisin. Bruce ryysti takalavalla myös tuopillisen olutta, eikä näyttänyt pahemmin valuttavan
sitä rinnuksilleen. Nyt olikin jo ilmeisesti niin lämmin, että Bruce riisui liivinsä pois ja aloitti Shackled and Drawnin, introssa ei
saatu mitään lapiontimeininkejä Suomen mallin. WAITING on A Sunny Dayn laski vaihteeksi käyntiin yleisö ja laulajana oli pieni tyttö.
Tämän jälkeen Kevin oli tuomassa Brucelle jo kampi-Teleä ja prompterissä luki "The Rising", mutta Bruce huuteli bändille "Ghost", joka
sitten soitettin. Prompteriteksteihin oli isolla punaisella merkittu Brucen, Tomin ja soolon kohdat. Morello pääsi näyttämään jälleen
osaamistaa ja tuohon biisiin hänen soolonsa kyllä kieltämättä sopiikin hyvin. Vaikea kyllä kuvitella, miltä jonkun perinteisen biisin
soolo kuulostaisi hänen soittamanaan. Perussetin viimeinen biisi LOHAD ja bändi riviin lavan etuosaan ja kumarrukset.
Vakoilua promptereistä ja siellä luki Don't Change by INXS, nevä hööd tuota biisiä, mutta suurin osa yleisöstä oli sen kuullut, niin
myrskyisä oli vastaanotto, kun he sen tunnistivat. Maxillakin oli lunttilappu etutominsa päällä ja tässä vaiheessa huomasin, että
Brucella on teipattuna lappu myös mikkinsä eteen, jossa luki isolla SYDNEY, eikä pelkästään portaiden yläpäässä. Born To Runin alku
kämmättiin oikein perusteellisesti ja se aloitettiin alusta uudelleen ja biisin loputtua Bruce totesi tempon olleen "fuckin' fast". Dancingiin
lavalle nostettiin 5 tanssijaa. 10th Avenue Freeze-Outissa Bruce kävi steppailemassa Royn pianon päällä, biisin aikana
hän kävi oikein kentän takaosassa ja sitten pikkulavalle lopun videokollaasin ajaksi. Tämän videokollaasin voisi viimeistään tämän
kiertueen jälkeen heivata pois. Lähenimme keikan loppua, kun vuoroon tuli Shout, jossa oli mukana bändiesittely. Bändi kumarsi ja
lähti lavalta. Bruce haki eturivistä toivekyltin, jossa luki toivojan täyttävän tänään 23 vuotta ja toivovansa Surprise, Surprisea.
Saamansa piti. Mielestäni toivoja oli ruotsalainen, ainakin olen hänet Ruotsissa keikoilla nähnyt, ja nimekseen hän Brucen sitä
kysyessä sanoi Ed. Biisin jälkeen lavalle kannettiin harmooni, josta arvasi heti, mitä oli tulossa, Dream Baby Dream'hän se sieltä.
Biisi oli omistettu NSW Foodbankille, jonka kerääjiä oli areenan aulatiloissa ennen keikka. Versio oli hyvin samanlainen kuin
D&D -kiertueella eli biisin loppupuolella Bruce poistuu harmoonin takaa, mutta soitto jatkuu (joko taustanauha tai joku soittaa
verhon takana, kuten D&Dllä). Loppu kuulosti hieman "tukevammalta" kuin aiemmin, bassotaajuuksissa piisasi. Keikka loppui 22:55 eli
pituudeksi tulee 2h 58 min.
Areena oli aika sopivan kokoinen, pitti oli pieni, kentän takaosassa oli tuolit, joita kukaan ei toisin tainnut käyttää keikan
alettua ainakaan istumiseen. Mielenkiintoinen kuvakulma olla tuolla lavan takana, pitin reaktiot näki hyvin ja sounditkin oli
ihan OK. Screeni oli todella ylhäällä, mutta ei sitä kovin paljoa tullut edes katsottua.
Kootusti kolmesta Australian keikasta (Melbournen keikkarapsat sitten joskus...)
Kolme erilaista jonotuskokemusta, eka päivänä pelipaikalle hieman ennen portteja, saimme ihan kohtuulliset paikat (keskellä
kaapelikourun päällä, kamerasaarekkeen vieressä noin 20 m edestä). Toiselle keikalle sitten perinteisemmän jonottamisen kautta
ja koska saimme hyvät numerot ekan keikan jälkeen, ei niitä voinut olla hyödyntämättä. Rollcallit sopivasti toiselle keikalle klo 8 ja 12.30.
Crane cam toisella keikalla hieman sotki suunnitelmia, sillä nyt se oli siirretty Stevenin puolelle ja näin oli "hävinnyt" korokkeen ulkoreuna, koska
kameran aitaa oli jatkettu. Bruce ei käynyt tuolla korokkeella kuin 2-3 kertaa ja meihin oli etäisyyttä 2-3 metriä ja siirtyminen viimeiselle
korokkeelle ei tapahtunut meidän läheltämmä, koska crane cam piti kiertää. Kolmannelle keikalle oli sitten istumapaikat lavan takaa,
ei ollenkaan huono valinta.
Ensimmäistä keikka latisti hieman kaikesta huolimatta se BITUSA albumikeikka, toiselle keikalle oli siten myös arvattavissa albumi.
Toisella keikalla Bruce oli hieman maistissa, niin rentoa oli meno ja full band Growin' Up'n todellakin kruunasi introstoori. Roulette
oli myös mahtava kuulla pitkästä aikaa. Kolmas keikka jää parhaiten mieleen parista yllättävästä coveristaan ja istumapaikkojen
sijainnistaan. Ja kyllä Darkness on aina Darkness...
Hieman kyllä ihmetyttää uuden levyn biisien puuttuminen setistä noita muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Olisin toivonut kuulevani
useampia biisejä High Hopes -levyltä. Vaikka 41 Shots onkin tullut kuultua jo vuonna 2000, tämä Morello versio olisi ollut kiva
kuulla.
"Köyhän miehen center mic"
Ma tosiaan meinaan jattaa valiin ne Hunter Valleyn keikat, kun muutoin jaisi koko Australia nakematta, mika olisi todella saali.. Melbourne kun jai jo lahes vain muutamien nopeiden valahdysten kautta havainnoiduksi, vaikka vaikuttikin sangen mielenkiintoiselta mestalta, koska ykkoskeikan jonotus oli niin massiivista: meika sai nro3 ihan vaan pelkastaan kerrankin saapumalla oikeaan aikaan jo keskiviikkona ennen kuin hurjat saapuivat Adelaidesta seuraavana paivana! Mutta kylla se jonotus kannatti, kun pienikokoisena ihmisena oli kerrankin esteeton nakoala koko lavalle 
Koitan paasta jostain nettiin sitten Brisbanessa taas