Hieman jälkijättöisesti omat fiilikset Cam Noulta.
Odotukset olivat taivaissa ennen keikkailtaa. Olen saanut parhaat keikkafiilikset nimenomaan Barcelonassa, vaikkakin Olympiastadionilla. Camp Noulle pääsin keikkaa kuulemaan ensi kertaa. Päivä ennen iltaa oli upea, aurinko paistoi ja oli mukavan lämmin. Stadionille lähtiessä alkoi kaatosade. Ei muuta kuin viereiseen putiikkiin ostamaan sateenvarjoa ja sadekaapua. Niin matka jatkui vain kengät märkinä.
Päätin mennä paikan päälle ajoissa vaikka istumapaikalla olinkin. Stadionia ihaillessa ja kojujen kulinaristisia herkkuja nauttien oli hauskaa katsoa stadionin täyttymistä. Lopuksi jäi ihmetyttämään runsaat tyhjät penkit. Eikö stadionia ollutkaan myyty täyteen??
Keikka alkoi valtavalla intensiteetillä. Heti alusta alkaen oli selvää, että täällä on eri kaava kuin Jenkkillässä. Nyt rokataan oli se fiilis mikä tuli ensimmäisenä mieleen. Keikka tuntui olevan täyttä paahtoa läpi illan muutamia rauhallisia biisejä pois lukien. Välispiikkejäkään ei juurikaan ollut, muutamia lyhyitä kommentteja lukuun ottamatta. Noin puoliväliin iltaa kuuntelua haittasi tässä katsomon osassa ollut huono akustiikka, oli kiertoa ja kaikua. En tiedä tottuiko korva puolivälin jälkeen vai saivat korjattua asiaa jotenkin, joka tapauksessa loppua kohden saundit parani. Muutan ensimmäisen biisin jälkeen meinasin jo nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa. Kentällä ja varsinkin pitissä soundit näyttivät olevan kohdallaan tai ainakaan siellä se ei haitannut
Biisilista ei ollut kovin yllätyksellinen, mutta kokonaisuutena hyvä, suurin jännitys alussa kohdistui siihen soitetaanko koko River vai ei. Avausbiisin alkaessa oli jo varma ettei soiteta, ei ainakaan samalla tavalla. Koska NY:ssä sain jo kuulla full album keikan oli oikeastaan näin parempi. Vaikka tämän keikan jälkeen tuota NY kokemusta arvostaa paljon enemmän. Olen edelleen sitä mieltä, että näille valtaville stadionielle sitä ei pitänytkään tuoda, ei edes MSG kokoisille sisäareenoille.
Illan kohokohdaksi minulle nousi Point Blankin hieno versio. Sen tunnelataus oli huipussaan. Purple Rain oli täydellinen yllätys ja se toimi upeasti. Myös Prove It oli loistava ilman introja. Bändi on loistavassa vedossa kokonaisuutena, tuntuu uskomattomalta miten tuo porukka jaksaa ja jaksavat olla vielä niin hyväntuulisinakin. Encore olikin jo sitten tuttua tavaraa viime kiertueelta asti. Sinällänsä hyvät biisit, mutta ei yllätyksellistä ja ehkä tylsähkö. Katsomosta, kun seuraa yleisöä niin tuo loppu vaan tuntuu olevan se mikä saa kentän takaosan ja katsomon kokonaisuudessaan hyppimään. Hyvä niin ja hyvä, että soittavat nuo isot hitit lopuksi.
Keikka ei kokonaisuutena noussut minulla kovin korkealle omalla listallani. Varsinkaan, kun olen kokenut yhden top 3 keikoista täällä samassa kaupungissa. Huono keikka toki ei ollut, jäin vain kaipaamaan enemmän sitä fiilistä mitä näiltä parhaillaan saa. Mielenkiinnolla jäin odottamaan San Sebastianin iltaa, silloin pääsisin kentälle ja toivottavasti ehdin ajoissa perille, että myös pittiin.