13.6.2023 - Zurich, Switzerland, Stadion Letzigrund

[jjvirta]

19:17
1. My Love Will Not Let You Down
2. No Surrender
3. Ghosts
4. Prove it All Night
5. Letter to You
6. Promised Land
7. Out in the Street
8. Working on the Highway
9. Darlington County
10. Kitty's Back
11. Night Shift
12. Mary’s Place
13. MY HOMETOWN (useampi toivekyltti)
14. Last Man Standing
15. Backstreets
16. Because The Night
17. She’s The One
18. Wrecking Ball
19. The Rising
20. Badlands
21. Thunder Road
----
22. Born In The USA
23. Born To Run
24. Bobby Jean
25. Glory Days
26. Dancing In The Dark
27. 10th Avenue Freeze Out
28. I'll See You In My Dreams
22:17

[500]

Täällä ei taida olla muita foorumilaisia kuin allekirjoittanut? Tulin pari tuntia sitten kaupunkiin ja airbnb-kämppään. Kenenkään suomalaisen luottokortit ei tuntuneet toimivan lentokentällä, seinästä ei saanut nostettua rahaa eikä maksupäätteillä pystynyt maksamaan. Mulla oli onneksi käteistä että pääsi junalla kentältä kaupunkiin ja sai kaupasta ruokaa. Kaupassakaan ei kortti näet kelvannut.

Ei juuri minkäänlaista keikkafiilistä ole kehkeytynyt, huolettaa jopa jos mitään ei tapahdu kun bändi astelee lavalle ja No Surrender lähtee. Tähän asti aina pylly noussut penkistä kun Bruce heilauttanut kättä lavalle noustuaan, ja siitä täysi imeytyminen musiikkiin ilman ehtoja tai liiempiä estoja. Nyt tämmöinen platku maa, sama settilista, lippuhintajupakat, koronan myötä vieraantuminen reissaamisesta, saatanan sota ja oman elämän ja persoonan teot ja pöljyys pistävät miettimään tuleeko tästä juhlaa tai onko siihen aihetta. Jänskättää.

[Jukka K]

Ei juuri minkäänlaista keikkafiilistä ole kehkeytynyt, huolettaa jopa jos mitään ei tapahdu kun bändi astelee lavalle ja No Surrender lähtee. Tähän asti aina pylly noussut penkistä kun Bruce heilauttanut kättä lavalle noustuaan, ja siitä täysi imeytyminen musiikkiin ilman ehtoja tai liiempiä estoja., sama settilista, lippuhintajupakat, saatanan sota..,

Noita samoja fiiliksiä oli itellä ekalla Pariisin keikalla. Hävisivät pitkälti jo siinä nimenhuutojonossa ja lopullisesti muu maailma jäi taakse heti kun pääsi halliin ja näki bändin kamat paikoillaan, ison lavan jne. Muu yleisö sit vielä sähköisti odotustunnelmaa ja kun No surrender alkoi niin jossain välissä epäilylistasta tuli mieleen enää se vakkarisettilista aina välillä kun keikasta näkyi se tiukka käsikirjoitus mm. Brucen keikoille tyypillisen spontaaniuden puutumisena ja esim. bändin kitaravaihdot ym. tapahtuvat kuin nakutettuina.
Hyvää mieltä ja keikkaa siis!

[Jomppe74]

Hauskaa keikkaa! Mulla on 2 lippua vielä illan keikalle myytävänä jos on kyselijöitä. Ne on printattuna kaverin matkassa.
Zurichissä on yleensä paljon italialaisia joten tunnelma on kyllä taattu!
Edellisen kiertueen Euroopan päätöskeikka oli mahtava!

[mrk]

19:17
1. My Love Will Not Let You Down
2. No Surrender
3. Ghosts
4. Prove it All Night
5. Letter to You
6. Promised Land
7. Out in the Street
8. Working on the Highway
9. Darlington County
10. Kitty's Back
11. Night Shift
12. Mary’s Place
13. MY HOMETOWN (useampi toivekyltti)
14. Last Man Standing
15. Backstreets
16. Because The Night
17. She’s The One
18. Wrecking Ball
19. The Rising
20. Badlands
21. Thunder Road
----
22. Born In The USA
23. Born To Run
24. Bobby Jean
25. Glory Days
26. Dancing In The Dark
27. 10th Avenue Freeze Out
28. I'll See You In My Dreams
22:17

Hieman eloa biilistaan, vaikkeivat nuo BITUSA:n biisit mitään ykköslemppareita ole. Ehkä tämä tästä vielä kääntyy. Köpistä odotellessa.

[JaSu]

Keräsikö siis oikein kylttejä?! Ensimmäinen kerta nyt Euroopassa?

[JaSu]

Jaa ei kerännyt.

https://youtu.be/RKUVg2AmMyQ

[500]

Yleisö oli mahtavasti mukana, koko permanto päästä päähän messissä kädenheilutuksissa ja katsomoissakin jammailtiin. Omat paikkamme olivat stadiontermein satasen lähtöviivalla, ja jos lava on maaliviivan kohdalla niin omaa sijoittumista ei voi kehua, mutta koneälyhän ne paikat aikoinaan antoi. Oltiin yhden PA-tornin tulilinjalla ja vaikka äänenvoimakkuus oli miellyttävä niin bändin tykittäessä rokimpaa kamaa ihan veekasina niin soitto puuroutui ja ylärekisteri piiskasi pikkuisen liikaa. Keli oli ideaali iltakeikalle, helteessä lähdettiin ja lopullakin oli vielä t-paitakeli.

Nautin keikasta ja koin lukuisia ilon ja liikutuksen hetkiä. No surrenderissa kun Steve tuli eka kerran Brucen mikille niin ihokarvat nousi pystyyn ja silmät kostui. Prove it all night ja Promised land nostivat koko kehon kylmikset ja kun pittiläisiä Promised landin aikaan näytettiin screeneilöä niin heidän autuas innostuksensa tarttui koko yleisöön. Huuliharpun saaja oli nuori tyttö eikä varmaan tule hukkaamaan lahjaansa ikinä, en ole yhtä puhdasta onnea hetkeen nähnyt kenenkään kasvoilla.

Bruce ja bändi olivat kovassa kunnossa, aivan hyvin olisivat voineet vetää vanhan kunnon 3h30 min plus shown halutessaan. Bruce osuu ylänuotteihin ilman ongelmaa, vaikka puheääni tuntui käheytyvän. Spontaania hassuttelua ei tähän settilistaan tosiaan liikaa sisälly, eikä Brucesta enää tihku sitä fyysistä joka solun ”I mean it” humahdusta jolla hän on night brigadeaan komentanut. Keho ei varmaan enää salli ja ilmeissäkin oli pidättyvyyttä, mutta ääni välitti tunnetta. Hauska kohta oli Working on the highwayssa (tai Darlingtonissa, pätkii) kun Jake missasi saksofonipätkänsä ja muutama tahti mentiin ihan peruskompilla. Bruce purskahti nauramaan ja Jake nolona töryytti minkä vähän lopulta ennätyi. Tuollaista hyväntuulista roiskimistahan keikalta kaipaa, ja tuntui vähän pöhköltä että letkeässä vedossa ollut maestro ja bändi eivät hersytelleet siinä hengessä menemään. Toinen hassu sattuma oli Shes the onessa (muistaakseni) kun Bruce laittoi huuliharpun väärinpäin suuhun ja soitti muutaman nuotin ennen kuin äityi ihmettelemään soundia. Pyöräytti sen oikeinpäin ja vilkuili Steveä että huomasikohan saakeli, mutta Steve oli uppoutunut omiin juttuihinsa. My hometown oli kaiketi kiertueen eka, ja sitä pyytäviä kylttejä oli tusinoittain. Olisiko joku paikallinen juttu, ainakin jengi nousi seisomaan ja vuorolauloi Brucen kanssa komeasti. Ehkä kylttitoiveet tällä kiertueella vastivat tuommoisen yhteisponnistuksen mennäkseen läpi.

Asia mistä olen valittanut jo aiemmin on kuoleman ja luopumisen teeman käsittely keikoilla. Se kasvaa entisestään, ymmärrettävästi, mutta on hankala kapiitteli. Brucen suru nimittäin välittyy, hän jakaa sen ja se tulee stadionin takakaarteeseen asti kuin se oncoming train. Jostain Nightshiftistä Mary’s placen kautta Last man standingiin ja Backstreetsiin minut valtasi aivan kauhea suru. Kuuntelin Brucen puheen ja otin sen itseeni ja Backstreetsissä kun hän vielä välipuheessa palaa Georgeen ja lupaa pitää hänet sydämessään niin en oikein toipunut siitä enää koko loppukeikkana. En ole iässä, jossa kohtaisin vielä ikätoverien menehtymisiä muuten kuin onnettomuuksiin tai elintapasairauksiin. Oon sen ikäinen kuin Bruce reunion kiertueella, ja minun sieluni ottaisi vastaan vielä mielihyvin kaikki you got to get to that river, but you need help -jutut. Mulle menetys on vielä sitä kun Backstreetsissä lauletaan että after all this time we found we’re just like all the rest. Bruce tarjoaa tällä kiertueella esimakua sellaiseen tulevaan, jota minun tekisi mieli vielä vähän vältellä. Backstreets viilsi sydämestä niin, että vielä Badlandsinkin istuin kuppituolissani ja mietin että mitä tässä enää. Uskokaa tai älkää, niin The Rising toimi siinä mielenalassa Badlandsia paremmin, nostakaa minut foorumiristille roikkumaan.

No, jos tuo esimaku toimii yhtään rokotuksena sille, että ajan tullen noita tunteita on omalla kohdalla helpompi ottaa vastaan niin hyvä sitten. Ainakin Bruce jakaa tuon kokemuksen niin kuin on jakanut ilonsa ja muut surunsa keikoilla. Ja jos hänen täytyy saada se jakaa, ja jos se auttaa siihen että lavalta pois pimeään astellessa häntä ei masentaisi kuten joskus, niin olin hyvilläni ja kunnialla mukana vanhan johtajasuden laumassa taas kerran. Mahtava keikka ja elinvoima, mutta varautukaa tuohon kuoppaan, nuorempi keikkaväki ehkä ainakin.

[tsmalmbe]

Kuolema ja loppu. Tämä iskee istumakatsomossa paljon pahemmin. Siellä kentällä juhla on toisenlainen.

Hyvin kirjoitettu. Itseltäni vielä testamentti kirjoittamatta, se syntynee Göteborgin jälkeen. Paljon samantapaisia, hyvin tummia lauseita sekin tulee pitämään sisällään.

Kuolema ja loppu.

[Youngstown]

Olihan se My Hometown periaatteessa toivekylttibiisi, vaikkei kylttiä poiminutkaan. Ei ollut alkuperäisellä settilistalla. Kuten ei myöskään Darlington County.