Kommentteja bileistä

Kaikki vuoden 2016 synttäribileisiin liittyvä keskustelu
Avatar
jjvirta
Mr. Collector
Viestit: 4678
Liittynyt: 09.01.2013 14:38

Kommentteja bileistä

Viesti Kirjoittaja jjvirta » 23.09.2016 13:08

Tänne kaikki kommentit bileistä.
"I believe in the love that you gave me
I believe in the faith that can save me
I believe in the hope and I pray that some day
it may raise me above these Badlands"

cortinaGT
The Wind and the Rain
Viestit: 2484
Liittynyt: 11.01.2013 15:49
Paikkakunta: Kiikoinen, Suur-Vammala

Re: Kommentteja bileistä

Viesti Kirjoittaja cortinaGT » 25.09.2016 2:18

Kerta kerralta keikat paranee! :-D <3<3<3 Toiveeni lukuisista kotimaisilla tribuuttikeikoilla harvinaisista biiseistä toteutui yli odotusten. Kumpikin bändi painoi omaleimaisen sormenjälkensä jokaisen tulkintansa jokaiseen sointuun. Kotimatkalla oli mieli korkealla ja kotiuduimme parikymmentä min.sitten kahdelta. :-D
Helsinki, July 31, 2012 - Once in a Life-time

Avatar
rane
Mr. BruusTone
Viestit: 2263
Liittynyt: 10.01.2013 0:19
Viesti:

Re: Kommentteja bileistä

Viesti Kirjoittaja rane » 25.09.2016 9:11

Hyvät setit, saundit ja miksaukset, molemmilla. Olipa taas mukavat bileet!
31.07.2012 - when Helsinki turned to Heavenski

Avatar
rosie_77
Ipod Graduate
Viestit: 1281
Liittynyt: 10.01.2013 17:29

Re: Kommentteja bileistä

Viesti Kirjoittaja rosie_77 » 25.09.2016 9:50

Ihan parasta, taas kerran. Lyhennetty versiokin bileistä oli mainio, loistava musiikki ja seura piristää hetkessä! Kiitos kaikille kanssajuhlijoille, bändeille ja erityisesti järjestäjille. Ja onnettarelle myös kiitos, kirja-arvonta meni allekirjoittaneen osalta aika nappiin.
I want the whole damn world to come dance with me

Avatar
Ile
Saved by rock'n'roll
Viestit: 2188
Liittynyt: 10.01.2013 9:12
Paikkakunta: Turku

Re: Kommentteja bileistä

Viesti Kirjoittaja Ile » 25.09.2016 10:36

Kiitos ihmiset. Hienoa oli. Bändeillä myös huippusetit. Jatkot jäivät tällä kertaa väliin, koska valtatie oli yöllä elossa.
Let go of the little distractions
Hold close to the ones that you love
Cause we won't all be here this time next year
So while you can, take a picture of us

Sherry Darling
Growin' Up
Viestit: 77
Liittynyt: 24.01.2013 23:38

Re: Kommentteja bileistä

Viesti Kirjoittaja Sherry Darling » 25.09.2016 11:23

Mahtavat kotibileet. Suuret kiitokset mahtaville bändeille, ihanalle yleisölle, jatkoporukalle.
Ilelle kiitos matkaseurasta.
Nähdään taas.
SunnyDay ja Sherry Darling
"Cause you're a walking, talking reason to live."

Ruse
Growin' Up
Viestit: 98
Liittynyt: 16.01.2013 15:14

Re: Kommentteja bileistä

Viesti Kirjoittaja Ruse » 25.09.2016 11:47

Kyllä nämä on vuoden parhaat bileet. Kiitokset järjestelijöille, bändeille ja kanssa-uskovaisille!!!

cortinaGT
The Wind and the Rain
Viestit: 2484
Liittynyt: 11.01.2013 15:49
Paikkakunta: Kiikoinen, Suur-Vammala

Re: Kommentteja bileistä

Viesti Kirjoittaja cortinaGT » 25.09.2016 11:49

Ile, bändit olivat liekeissä, kuvaannolliset kiirastulen kadut sekoittivat kotimatkallelähtöämme muutaman minuutin ja kilometrin ajan, ja vielä Kakkostiekin oli elossa. Ensin helvetin ruma supikoira virnisti GT:lle vastaantulevan kaistan sulkuviivalta käsin ja vähän tännempänä hanttarin pientareelta peura luupitteli yöllisiä trampsejä.
Bruce, Patti, tribuuttibändiläiset, järjestäjät, ja ennenkaikkea foorumisiskot ja -veljet, OOTTE PARHAITA! It's been real... And it was INTENSE! :-D
Helsinki, July 31, 2012 - Once in a Life-time

Avatar
Janey
Downbound Train
Viestit: 1137
Liittynyt: 11.01.2013 11:27

Re: Kommentteja bileistä

Viesti Kirjoittaja Janey » 25.09.2016 13:11

Allekirjoittaneen ensimmäiset synttäribileet onnistuneesti takana. Oli kiva nähdä jälleen tuttuja ja muutamia uusiakin foorumikasvoja. Seurusteluaikaa olisi mielellään saanut olla enemmän, eli täytynee ensi vuonna yrittää revetä etkoillekin.

En ollut ennen eilisiltaa nähnyt ainuttakaan tribuuttibändiä livenä, joten odotin keikkoja suurella mielenkiinnolla. Varsinkin E Street Fans teki meikäläiseen vaikutuksen täyteläisellä soundillaan ja sai bonuspisteitä hauskoista välispiikeistä. Heidän setissään suurimpia kohokohtia oli Further On (Up the Road), From Small Things, Racing, Murder Incorporated, Cadillac Ranch ja Growin' Up. Myös Does This Bus Stop teki nasueetvarttia. Talk To Me tuli ihan puskista ja oli kyllä vakuuttava veto, vaikkei ihan suurimpia suosikkibiisejä olekaan. Bruce Almighty:n setissä kaikkein eniten kolisi Darkness, The Ghost of Tom Joad ja (ihan puskista tullut) Trapped (jonka olen varsinaisesti löytänyt vasta jokin aika sitten ja haluaisin kuulla livenä myös Brucen omalla keikalla). Keikkojen aikana tuli heilutettua takapuolta maukkaan Siltasesta haetun take away -annoksen voimalla, laulettua antaumuksella mukana, rämpytettyä kitaraa, koettua kylmiä väreitä ja muistutettua itselle, mitä kaikkia hienoja biisejä haluaisi kuulla livenä myös alkuperäisen esittäjän keikalla. Keikkamuistojakin nousi mieleen menneeltä kesältä. Kyllä teki nasueetvarttia kuulla hienoa musaa livenä parin kuukauden tauon jälkeen! Keikkakuumehan tässä uhkaa iskeä...

Kiitos järjestäjille, bändeille ja kanssajuhlijoille!
Vasta vaikeudet voitettuamme ymmärrämme, miksi jouduimme kokemaan ne
-Paulo Coelho: Viides vuori

Avatar
Liisa S
Daydream Believer
Viestit: 4117
Liittynyt: 09.01.2013 16:57
Paikkakunta: Espoo

Re: Kommentteja bileistä

Viesti Kirjoittaja Liisa S » 25.09.2016 14:26

Brucebileet 60 + 7 24.9.2016 la Sävel ja Kuudes Linja, Helsinki

Brucepäivä! Tai siis se todellinen synttäripäivähän oli jo eilen, mutta THL:n pippalot ovat aina lauantaisin joten me juhlittiin tällä kertaa vuorokautta myöhässä. Aamulla on sopivaa herätä niska jumissa ja jalat kipeinä edellisen illan keikasta, mutta tämähän on normaalia tuplakeikan meininkiä. Ja onhan tuplakeikoilla se jälkimmäinen yleensä parempi, kyllä tämä tästä kunhan saa itsensä jotenkin käyntiin ja onnistuu raahautumaan nimenhuutoon.

Tuttuun tapaan kokoontuminen aloitettiin ravintola Sävelen ulkopuolella Hakaniemessä sopivasti ennen sen ovien aukeamista. Muutaman leppoisan odotusminuutin jälkeen jo haettiin paikkoja Sävelen yläkerran viihtyisistä pöydistä, alettiin vaihtaa kuulumisia ("niin, millä kaikilla keikoilla olitkaan tällä kiertueella?") ja noudettiin janojuomaa alakerran baarista. Hampparit ja salaatit olivat maukkaita kuten ennenkin ja suklainen jälkiruoka aivan mainiota herkkua. Aika kului ihan huomaamatta kun Brucen lisäksi käytiin läpi mm. terveysongelmia ja perhejuttuja - oho. ollaanko me tosiaan jo tultu keski-ikään?

Varsinaisten bileitten alku lähestyi ja kun olimme lunastaneet itsemme ulos Sävelestä, vaelsimme aurinkoista Hämeentietä muutaman korttelin matkan hyvin viitoitetulle sisäpihalle ja jäimme sinne hengailemaan suljetun oven eteen. Jonotusnumeroita jaettiin ja jonotuksen säännöistä päätettiin sopia saksaksi (paitsi Eva ei saanut osallistua koska hän oikeasti osaa saksaa). Emme olleet vielä täysin saaneet sovittua nimenhuutosysteemin koukeroita, kun punapukuinen, kovasti Jyrkiltä näyttänyt järkkäri avasi oven ja alkoi hätistellä meitä sisälle.

Porukat askartelivat itselleen nimilappuja, ottivat tietokilpailulomakkeet, tappelivat liian niukoista kynistä ja alkoivat valita istumapaikkoja, kun esiintymislavalta alkoi kuulua outoa ääntä. Tokihan olimme huomanneet, että siellä on pari E Street Fansien jäsentä, mutta eikös siellä ole vain sound check meneillään? Ei, kyllä ne ovat ihan tosissaan, siirrytään siis sille puolelle ihmettelemään tilannetta.

Koska ennakkomainoksissa oli luvattu että Ovet neljältä, niin lavalla oli nyt Ovet-duo, joka on luonnollisestikin Doors-coverbändi. Oho, no jo nyt on! Mutta joo, kyllähän nuo ovat selvästi Jim Morrison ja Ray Manzarek, musiikki täsmää ja ulkonäkökin (tai no ainakin laulusolistin hiukset, hieno nuori leijona -look) sopii. Kyllä nyt alkaa mojo nousta, hienoa settiä! Siinä pohdittiin kavereiden kanssa jo keikan aikana sitä, ollaanko ikinä ennen kuultu mitään Doors-kamaa livenä ja tarpeeksi päitä yhteen hakkaamalla todettiin, että Roadhouse Blues tuli Bon Jovin Stadikan keikalla muutama vuosi sitten ja samaa biisiä kuultiin myös Eppujen keikoilla joskus kasarilla. Mutta nyt tätä herkkua saatiin peräti neljän biisin edestä. Hienoa!

Ovet, settilista

People are Strange
Hyacinth House
Love Her Madly
joku tuttu biisi vielä, oliko se Spanish Caravan?

Tämän jälkeen taustanauha iskettiin päälle ja nyt sieltä kuului vain tuttua Brucea. Nyt lopultakin pystyi vetäytymään tietokilpailupaperin kanssa johonkin nurkkaan ja kokeilemaan, käykö Pink Cadillac vastaukseksi yhteenkään kysymykseen (no ei väkisin, mut ihan hyvin olis voinu...) ja laskemaan epätoivoisesti estreettereitä eri keikoilla. Tämä arpa ei tule voittamaan, joten antaa olla tässä vaiheessa, lisää juotavaa ja siirrytään kisan sijasta seurustelumoodiin. Kato moi, säkin olet ilmestynyt tänne, kiva nähdä pitkästä aikaa!

Ei siinä kovin kauan ehtinyt turisemaan ennen kuin olikin jo Paraisten ylpeyden, Bruce Almightyn, keikan aika. Nämä pojat oli viimeksi nähty näissä pippaloissa jo ihan liian monta vuotta sitten, joten oli kiva tavata heidät uudemman kerran. Puolentoista tunnin setti lähti hieman jähmeästi liikkeelle, mutta oikea vaihde löytyi suunnilleen siinä vaiheessa kun siirryttiin klassikkokamasta uudempaan materiaaliin. My City of Ruins oli todella syvälle iskevä versio, varsinkin kun siihen oli ympätty pala People Get Readyä.

Tästä eteenpäin bändi sen kun paransi juoksuaan. Hienon hieno The Ghost of Tom Joad oli mielestäni setin tyylikkäin veto, Trapped upea valinta coveriksi ja kun yleisökin alkoi jo lämmetä, loppu keikka oli melkoista iloittelua Caddy Rancheineen ja Dancingeineen. Erityisesti yllätti se, että tämä vain nelimiehinen, aivan perussoittimilla operoiva kokoonpano hoiteli vaikean Born in the USAn totaalisesti himaan. Paljon ammattitaitoisempi Ghostarit, jotka yleensä hanskaavat vaikeatkin biisit, yleensä on jotenkin vaisu tässä mutta Pargasilta tämä näköjään irtoaa oikealla tunnelatauksella ja riittävällä voimalla. Kaunis Thunder Road päätti puolentoista tunnin setin.

Bruce Almighty, settilista

No Surrender
Out in the Street
Hungry Heart
Darkness on the Edge of Town
Cover Me
Prove it All Night
My City of Ruins / People Get Ready
Lonesome Day
Born in the U.S.A.
The Ghost of Tom Joad
Trapped
Working on a Highway
The River
Glory Days
Cadillac Ranch
Dancing in the Dark
--
Thunder Road

Puolitoista tuntia erinomaista musiikkia eturivistä Steven puolelta katsellen, nyt alkaa jo vähän jaloissa tuntua mutta ei se mitään, seuraavan keikan alkuun on tunti aikaa, tässähän voi vaikka levätä hetken! Eikun ei tietenkään voi, kun pitää seurustella miljoonan (okei okei, ei saa liioitella mutta uskoisitko sadan?) tutun kanssa, hakea lisää juotavaa ja alkaa jännittää tietokilpailun tuloksia. Reisillehän se meni taas kerran, mutta ei se mitään, palkintoja arvottiin myös meille luusereillekin kirjoista lähtien. Tämä on älyttömän hauskaa, hei sinäkin voitit julisteen, halataan!

E Street Fans siellä jo roudailee kamojaan eli istumisen sijasta tässä pitää taas alkaa varata jonkinlaista eturivin paikkaa ja taas Steven puolelta, koska sillä puolella ei näköjään tule niska kipeäksi. Eilisen aiheuttama jumikin (mitäs olin silloin Nilsin puolella, siitä se johtui) on jo unohtunut jonnekin. Huomenna sen varmaan taas muistaa, mutta sillä ei nyt ole väliä, huominenhan on vasta huomenna.

Fans lähti omaan settiinsä voimalla ja monilukuisena (luulen, että lavalla oli parhaimmillaan noin 12 soittajaa yhtä aikaa, mutta en oikein pysynyt laskuissa mukana). Näillä keikoilla ei ole mistään jähmydestä tietoakaan, vaan näillä ajetaan kaasu auki ekasta biisistä lähtien. Bussimatkalta suoraan Greasy Lakelle. Puhutaan tai ei, mutta Fans painaa eteenpäin tyylikkään soul-henkisesti. Luvatun maan kautta päästään järkyttävän upeaan kilpa-autoilun maailmaan ja siitä ei kun eteenpäin tietä pitkin.

Brucen uraa luodataan taas monelta eri taholta aivan ensimmäisistä levyistä klassikkomateriaalin kautta soololevyjen ja Seeger Sessioiden maailmaan. Hymyssä suin, solisteja vaihdellen tässä vedetään upeita tulkintoja toisensa perään. Kun jalat ja liikuntakyky on totaalisesti tapettu Small Thingsin nopeudella, pitää taas pystyä rauhoittumaan ja keskittyä Loose Endsin maailmaan. Levyversiosta full fuckin' band -versioksi kasvavaa Youngstownia seuraa tietenkin Murder Inc, kuinkas muutenkaan.

Bändi on ollut hereillä ensi soinnuista alkaen mutta yleisö heräti lopullisesti vasta Growin' Upin aikana (jossa oli mukana myös lohjalaisuuden syvintä olemusta) ja seurauksena oli yllättävä pit rush, jossa heikommat jäivät jalkoihin, tai no ainakin melkein. Tämän jälkeen kuultiin illan ainoa toivekylttibiisi Prove It, johon sisältyi melkoiset kitaratiluttelut lopussa. Luonnollisestikin, eihän Fanseilta nyt vähempää voi odottaa. Born to Runissa yleisö on käpälät kiinni kitarassa tai vissiin kahdessakin, ja vanha kunnon Badlands saa kunnian päättää setin.

Ooh-OOO-ooo-oo-ooo tarpeeksi antaumuksella, ja toki Fans nousee takaisin lavalle. Ensin meidän oma tunnusbiisimme This Hard Land (yleisö rakensi rivejä ja huojui kädet toistensa harteilla), Tenth ja vieläkö heillä on yksi biisi taskussaan vaikka taitaa mennä jo yliajalle? No toki on, Meet Me in the City! Oi joi joi, nyt on hyvää kamaa! We love you E Street Fans, thank you! (Täh, eikö tämän jälkeen vedettykään River full albumia?)

Kiitos järjestäjille, bändeille ja kaikille paikallaolijoille. Erinomaiset pippalot.

E Street Fans, settilista

Does This Bus Stop at 82nd Street?
Spirit in the Night
Talk To Me
The Promised Land
Racing in the Street
Further On Up the Road
How Can a Poor Man Stand Such Times and Live
Two Hearts
From Small Things (Big Things One Day Come)
Loose Ends
Youngstown
Murder Incorporated
Thunder Road
Night
I Wanna Marry You
Growin' Up
Prove It All Night (request)
Born to Run
Badlands
---
This Hard Land
10th Avenue Freeze-out
Meet Me in the City

Vastaa Viestiin