27. ja 29.5.2016 - Dublin, IRL (Croke Park)

Keskustelua vuoden 2016 kiertueesta
Dan Tucker
Drive All Night
Viestit: 1742
Liittynyt: 11.01.2013 12:54

Re: 27. ja 29.5.2016 - Dublin, IRL (Croke Park)

Viesti Kirjoittaja Dan Tucker » 30.05.2016 21:12

antti59 kirjoitti:
Kimmo72 kirjoitti:Pitääpä vielä kysyä, että keitä olitte te, joihin törmättiin lauantai-iltana Merrionin edustalla? Kyseltiin onko Brucea näkynyt. Jäi siinä innostuksessa esittäytymättä. :)
Antti59
("uunituore" Brucen nimmari hakattuna käsivarressa).
Munkin tekis mieli hakatuttaa joku aiheeseeen liittyvä juttu.
"Loose Ends In The Land Of Hope And Dreams 31.7. 2012"

Avatar
Emmi
Jack Of All Trades
Viestit: 217
Liittynyt: 11.01.2013 12:37
Paikkakunta: Kotka

Re: 27. ja 29.5.2016 - Dublin, IRL (Croke Park)

Viesti Kirjoittaja Emmi » 30.05.2016 22:32

antti59 kirjoitti:
Kimmo72 kirjoitti:Pitääpä vielä kysyä, että keitä olitte te, joihin törmättiin lauantai-iltana Merrionin edustalla? Kyseltiin onko Brucea näkynyt. Jäi siinä innostuksessa esittäytymättä. :)
Antti59
("uunituore" Brucen nimmari hakattuna käsivarressa).
Emmi ja Petri

Kimmo72
Born To Run
Viestit: 44
Liittynyt: 29.08.2013 9:20
Paikkakunta: Helsinki

Re: 27. ja 29.5.2016 - Dublin, IRL (Croke Park)

Viesti Kirjoittaja Kimmo72 » 31.05.2016 11:11

Onnittelut Antille vielä kertaalleen! Toivottavasti kelmu piti nimmarin hyvin suojassa! :)
Ja oli oikein kiva tavata teidät muutkin!

Kimmo72
Born To Run
Viestit: 44
Liittynyt: 29.08.2013 9:20
Paikkakunta: Helsinki

Re: 27. ja 29.5.2016 - Dublin, IRL (Croke Park)

Viesti Kirjoittaja Kimmo72 » 31.05.2016 16:04

Van Zand on kommentoinut lopettamishuhuja Twitterissä! :D

https://twitter.com/StevieVanZandt/stat ... 4899461121

Dan Tucker
Drive All Night
Viestit: 1742
Liittynyt: 11.01.2013 12:54

Re: 27. ja 29.5.2016 - Dublin, IRL (Croke Park)

Viesti Kirjoittaja Dan Tucker » 31.05.2016 16:29

Kimmo72 kirjoitti:Van Zand on kommentoinut lopettamishuhuja Twitterissä! :D

https://twitter.com/StevieVanZandt/stat ... 4899461121
Jos Rollarit jatkaa niin miks ei kovakuntoset niihin verrattuna kuten monen kanssa puhuttiin Dublinissa.
"Loose Ends In The Land Of Hope And Dreams 31.7. 2012"

Avatar
Janey
Downbound Train
Viestit: 1146
Liittynyt: 11.01.2013 11:27

Re: 27. ja 29.5.2016 - Dublin, IRL (Croke Park)

Viesti Kirjoittaja Janey » 01.06.2016 17:29

Meidän kaksikko kotiutui toissayönä rankalta mutta antoisalta reissulta. Paikan päälle mentiin siis torstaina Köpiksen kautta aamulennolla, jolla törmättiin Dan Tuckeriin. Dublinin lentokentältä hurautettiin bussilla kaupunkiin ja suunnattiin tietysti suoraan numeronhakuun. Harhailimme Croke Park -hotellille, jonka edessä oli onneksi tyyppejä, jotka osasi neuvoa meidät oikeaan paikkaan vähän matkan päässä olevalle parkkipaikalle. Siellä saimme numerot (meikäläiselle 178) ja koska seuraava nimenhuuto oli pian alkamassa, jäimme vielä hengaamaan paikalle. Saimme heti myös seuraa Hansusta, jota meikäläinen ei ollut vielä elävässä elämässä tavannut.

Nimenhuudon jälkeen oli ohjelmassa harhailua kaupungilla karttaa tutkaillen ja tietä kysyen, kun yritimme löytää majapaikkaamme. Lopulta päästiin riutuneina perille ja vähän ajan päästä oltiin jo lounaalla läheisessä ravintolassa. Loppupäivän ohjelmaan kuului vielä nimenhuudoissa ramppaamista, missä yhteydessä tapasimme vielä Emmin ja Petrin. Olisi tehnyt mieli lähteä pyörähtämään Brucen ja bändin hotellilla ja/tai viettämään aikaa muiden foorumilaisten kanssa, mutta väsymys oli niin ylitsepääsemätöntä, että hädin tuskin jaksettiin raahautua illan viimeiseen nimenhuutoon.

Seuraavana päivänä oli ohjelmassa tutut keikkapäivän kuviot: aamun ensimmäisen nimenhuudon jälkeen eväshankinnat, tarvittavien tavaroiden haku kämpältä, lounas ja sitten karsinaan. Vettä ei onneksi satanut ja lämpötilakin oli aika sopiva. Jonotusjärjestelyt toimivat ihan mukavasti, kuten edelliselläkin Irlannin-reissulla.

Parin ensimmäisen karsinallisen (johon meidän kaksikkokin kuului) siirryttyä aivan stadionin aidan kupeeseen porttien eteen oli ohjelmassa yksi matkan suurimmista kohokohdista allekirjoittaneen listalla: soundcheck! Kropasta meinasi saumat ratketa, kun hetken ihmettelyn jälkeen tajusin, että Bruce ja bändi on ihan aikuisten oikeasti livenä lavalla. Olin kovasti halunnut kuulla live-soundcheckin jo edellisellä rundilla, mutta sellaista ei kohdalle sattunut ja olin jo ehtinyt luopua toivosta sen suhteen. Koko homma tuli siis ihan puskista ja nosti fiiliksen korkealle. En ollut ainoa, joka fiilisteli musan tahdissa ja antoi joka biisin jälkeen raikuvat suosionosoitukset. Ehkä vasta siinä vaiheessa tajusi kunnolla, että kohta ollaan Brucen keikalla kolmen vuoden tauon jälkeen. Jalat alkoi täristä ja pulssi kiihtyä, kun soundcheck vaan jatkui ja jatkui ja meidän ensimmäisten jonottajien porukkaa alettiin vähitellen päästää edemmäs ja edemmäs pittiin johtavalla käytävällä: "eihän ne nyt meitä voi pittiin päästää ennen soundcheckin loppumista? Vai voiko!?" Stadionin takakaarteen käytävätasanteelta pystyimme vähän kurkkimaan lavalle katsomoon johtavien oviaukkojen kautta ja näimme vilauksen Brucesta ja bändistä lavalla. Niin lähellä mutta niin kaukana! Järkkärit joutui patistelemaan oviaukkojen suuntaan kaula pitkänä kurkistelevia jonottajia eteenpäin. Soundcheck kesti lopulta noin tunnin (ja mitä biisejä kaiken lisäksi!) ja jouduimme odottamaan viimeisen portin takana vielä jonkin aikaa ennen pittiin pääsyä.

Meidän kaksikko päätyi Steven puoleisen catwalkin eteen toiseen riviin. Olisi päästy ihan kiinni etuaitaan, mutta jäätiin mieluummin toiseen riviin sellaiselle paikalle, jossa on selvästi suuremmat mahdollisuudet saada lavakarismaan ihan fyysinen tuntuma. Keikan odottaminen tuntui kiduttavan pitkältä, vaikka esim. ruoanhaku- ja wc-reissuun sai uppomaan reilusti aikaa. Hieman ihmettelin sitä, että katsomo näytti suhteellisen vajaalta vielä vähän ennen ilmoitettua aloitusaikaa. Ehkä kaikki kuitenkin ehtivät ainakin suunnilleen paikalle, koska aloitus tietenkin jonkin verran viivästyi.

Darkness tuli aloitusbiisinä ihan puskista, olin odottanut vähän toisentyyppistä avausta. Tämä kuitenkin vahvisti mukavasti sitä fiilistä, että sieltä voi tulla ihan mitä vaan. Muita kohokohtia oli erityisesti The Ties That Bind, Sherry Darling, It's Hard To Be A Saint In The City, You Can Look (But You Better Not Touch), Tougher Than The Rest, Cadillac Ranch ja Jungleland. Myös Back In Your Arms, Roulette, Crush On You ja Lost In The Flood kelpasi meikäläiselle mainiosti. Saint In The City, Tougher ja Lost In The Flood tuli ihan totaalisen puskista! Meikäläinen sekosi Brucen näyttäessä Tougher-kylttiä ja äänijänteet joutui sen verran koville, että etupuolellani ollut pariskunta kääntyi katsomaan meikäläistä lämpimästi hymyillen. Ei vieläkään ole uponnut tajuntaan, että kyseinen biisi tuli kuultua livenä! Herrajestas sentään! Junglelandia en ole turhan montaa kertaa livenä kuullut, joten sekin oli ihan parhautta! Back In Your Arms meni Stadikalla 2012 jotenkin vähän ohi, joten oli hienoa saada toinen mahdollisuus kuulla se livenä ja keskittyä biisiin kunnolla. Tykkäsin myös Brucen biisiä edeltäneestä puheesta. En pannut pahakseni myöskään sitä, että pääsin konkreettisesti käsiksi lavakarismaan useita kertoja illan aikana. Nyt pääsin myös silittämään kitaran kaulaa ensimmäistä kertaa. Kiva yllätys oli myös Pattin näkeminen ensimmäistä kertaa livenä, hän jopa viihtyi edessämme catwalkilla jonkin aikaa.

Keikan jälkeen oli ohjelmassa numeroiden haku toiselle keikalle, mikä osoittautui odotettua vaikeammaksi tehtäväksi. Ensin oli ilmoitettu numeroiden jaon alkavan vasta seuraavana aamuna klo 9, mutta myöhemmin kerrottiinkin sen alkavan heti ekan keikan jälkeen Croke Park -hotellilla. Yritimme siis suunnistaa sinne, mutta ihmismassa ja se, että olimme tulleet ulos stadionilta määränpäähän nähden väärältä puolelta, toivat mutkia matkaan. Päästyämme oikealle puolelle stadionia näytti aluksi siltä, että järkkärit olivat sulkeneet koko Croke Park -hotellille vievän reitin ja ohjasivat parhaillaan ihmismassaa vastakkaiseen suuntaan. Niinpä jouduimme sukkuloimaan vastavirtaan ja sanomaan yhdelle järkkäreistä olevamme menossa hakemaan numeroita hotellille. Sitten meidät ohjattiin kapeasta pullonkaulasta haluamaamme suuntaan. Hotellilla oli luvassa hämmentynyttä toikkarointia edestakaisin, sillä missään ei näkynyt viitteitä minkäänlaisesta numeroidenjaosta, vain hämmentyneitä Bruce-paitaisia muun porukan joukossa. Meikäläinen kysyi ovimikolta asiasta, mutta hän sanoi, ettei hotellilla ollut mitään sellaista ja käski meidän lähteä. Törmäsimme saksalaispariskuntaan, jonka kanssa olimme aiemmin jutelleet ja lopulta he löysivät ilmeisesti Greasy Lakesta tiedon, että numerot jaettaisiin kadun päässä olevassa pubissa. Paremmin tiedon puutteessa ja ahdistuksen vallassa nelikkomme lähti juoksemaan sinne. Perille saavuttuamme kurkistelimme sisälle täpötäyteen pubiin, mutta sielläkään ei näyttänyt olevan numeroita jaossa. Lopulta joku meistä äkkäsi numerojonon kadun toisella puolella ja ryntäsimme sinne. Olimme helpottuneita, kun vastoin odotuksia saimme paremmat numerot kuin ensimmäiselle keikalle. Allekirjoittaneen kämmenselkään kirjoitettiin 158. Tämän operaation jälkeen meidän kaksikko suuntasi Brucen hotellille, jonka ulkopuolella oli valitettavan hiljaista. Kykittyämme jonkin aikaa pääoven tuntumassa kurkistelimme kaula pitkänä hotellin baarin ikkunoista sisään. Näimme vilauksen Jakesta ja yritimme pääovesta sisään. Meidät pysäytettiin kuitenkin heti kynnykselle ja kerrottiin baarin olevan vain hotellin asiakkaiden käytössä. Niinpä lähdimme majapaikkaan nukkumaan.

Keikkojen välipäivän ohjelmaan kuului tietysti nimenhuutoja ja tuttujen kanssa seurustelua niiden yhteydessä. Päivän viimeisen nimenhuudon jälkeen suunnattiin jälleen Brucen hotellille. Olimme lukeneet Brucen ja Pattin lähteneen ilmeisesti käymään Pariisissa, joten heidän tuskin kannatti odottaa olevan maisemissa. Emmi, Petri, Antti ja meidän kaksikko meni hotellista viistosti kadun toisella puolella sijaitsevaan pubiin. Menin Emmin kanssa ulos etsimään pöytää, josta olisi hyvä näkyvyys hotellin edustalle. Kohta jouduimme jo ottamaan ensimmäisen spurtin kohti hotellin edustaa, sillä Charlie saapui paikalle. Hän kuitenkin katosi samantien hotelliin. THL-jengimme leiriytyi sopivan pöydän ympärille seurustelemaan ja pitämään hotellin edustaa silmällä. Noin klo 20:15 hotellia lähestyi jälleen sen näköinen auto, että oli syytä ottaa pieni spurtti tien toiselle puolelle. Kadun yli päästyäni ja auton pysähtyessä hotellin eteen kuulin jonkun huutavan väkijoukon takaa "Bruce!" Sitten näin fanien päiden yli vilauksen tutun näköisestä päälaesta ja tajusin, että kyllä se tosiaan isäntä itse oli. Ihan tajutonta! Kiersin väkijoukon sivustalle saadakseni paremman näkyvyyden Bruceen ja päästäkseni vähän lähemmäs ja räpsin kuvia parhaani mukaan. Huikkasin Brucelle kiitokset edellisillan keikasta, minkä hän noteerasi. Kysyin myös mahdollisuudesta saada yhteiskuva, mutta paikalla oli siihen hommaan liikaa porukkaa ja se ympäröi Brucen tiiviisti. Petri onnistui siinä hötäkässä kuitenkin saamaan nimmarin kännykän kuoreen ja Antti käsivarteensa, mahtihomma! Bruce vilkutti lopuksi kaikille ennen kuin katosi hotellin ovesta sisään. Kunnon jytkyllä alkanut stalkkausoperaatio sai pian loistavaa jatkoa, kun Charlie käppäili pubin kulmalle. Antti taisi äkätä hänet ensimmäisenä ja meni nykäisemään hihasta meidän muiden seuratessa perästä. Kävi niin onnellisesti, että meidän kaksikkokin päätyi yhteiskuvaan Charlien kanssa, joka vaikutti aivan mahdottoman mukavalta ja tavalliselta tyypiltä. Kyttäyskeikan aikana meikäläisen kameraan tallentui vielä yhteiskuva Garryn kanssa ja The River -levyn kansilehden keskiaukeama suttaantui Royn nimmarista. Bongasimme myös Jaken, joka vilahti autosta suoraan hotelliin ruokapussukan kanssa. Hieno ilta siis, vaikka jättipotti jäikin vielä saamatta.

Seuraavana päivänä toistuivat tutut keikkapäivän kuviot. Päivä oli selvästi perjantaita lämpimämpi ja aurinkoisempi, joten varustauduimme muun muassa aurinkorasvalla. Jonottajia alettiin sillä kertaa päästää aiemmin kohti pittiä ja jälleen meitä kiusattiin tämän tuskallisen hitaasti edenneen matkan aikana soundcheckillä, joka oli kuitenkin perjantaiseen verrattuna huomattavan lyhyt. Fiilikset se nosti kuitenkin tehokkaasti ja taas sai jännittää, päästettäisiinkö meidät vastoin odotuksia pittiin kuuntelemaan edes lyhyt pätkä soundcheckistä. Pittiin pääsyn jälkeen meidän kaksikko asettui toiseen riviin Nilsin puoleisen catwalkin kohdalle. Paikka oli siinä mielessä hyvä, että edessämme oli kaksi lyhyttä tyttöä, jotka eivät juuri haittaisi näkyvyyttä. Toisaalta meitä hieman arvellutti italialaiset, joita tuntui olevan ympärillä jonkin verran: tuleekohan sieltä kovaakin painetta niskaan..? Melkein allekirjoittaneen vieressä oli myös tuttu saksalaispariskunta. Olin juuri ehtinyt hakea meille pöperöä, jota olimme parhaillaan mutustamassa, kun järkkärit jo käskivät pittiläisten nousta seisomaan. Siis mitä hemmettiä?! Arvelin toiveikkaasti, että sen täytyi meinata pre-showta ja valmistauduin muun muassa survomalla hampurilaiseni reppuun odottamaan parempaa hetkeä. Odotimme kärsimättöminä kuumuudessa kärvistellen, mutta mitään ei tapahtunut. Olo oli tukala ja otti päähän, että meidän odotettiin seisovan kuin sillit tynnyrissä niin pitkään semmoisessa kuumuudessa. Onneksi aurinko lakkasi lopulta paahtamasta paikallemme, mikä helpotti oloa huomattavasti. Hampurilaisenkin sain syötyä pois repusta muhimasta.

Noin klo 19 pittiläisiin tuli eloa ainakin meidän puolellamme, kun näimme verhon läpi illan päähenkilöiden saapuvan lavan taakse. Valmistauduin vielä vartin odotukseen, mutta sitten Bruce ilmestyikin yhtäkkiä lavalle ja istuutui pianon ääreen. Se oli meikäläiselle jälleen yksi "taivas varjele, mitä sieltä tulee?!" -hetki. Incidenthän sieltä tuli ja ihan totaalisen puskista tulikin! Olin muutenkin odottanut full band -aloitusta. Avausbiisi ei ole oikein kunnolla meikäläiselle auennut, eikä siten kuulu ihan suurimpiin suosikkeihin, mutta kyllä oli hieno veto! Porukka meidän ympärillä lauloi mukana jo tämän biisin aikana, joten tunnelma oli kyllä kohdillaan.

Muita erityisiä herkkuja, joita ei perjantaina kuultu, oli meikäläiselle Growin' Up, Independence Day ja Murder Incorporated. Ensin mainitun olin kuullut edellisellä kiertueella pre-show'ssa sooloakkariversiona ja nyt viimein sain kuulla myös full band -version, ai perhana! Kaikin puolin tolkuttoman hieno veto ja sitten vielä Brucen tarinointi siinä biisin keskellä! Ja Independence Day... herrajumala! Tämäkin toive tuli ihan totaalisen puskista! Silmät kostuivat jo Brucen näyttäessä kyseistä kylttiä ja biisin esittelypuheen aikana vollotin jo ihan pitelemättömästi, mikä jatkui aikalailla koko biisin ajan. Matildallakin silmähiki virtasi siinä vaiheessa iltaa. Se oli ehkä tunteita herättävin hetki, jonka olen tähän mennessä keikoilla kokenut ja minulle merkitsi paljon saada kuulla tuo mestariteos livenä. Myös Murder Incorporated teki nasueetvarttia ja sekin tuli aikalailla puskista, vaikka sitä soitettiinkin lyhyt pätkä soundcheckissä.

Lavakarisma tuli tälläkin kertaa mukavan lähelle ja Matildakin pääsi nyt siihen kunnolla käsiksi useita kertoja. Erityinen jännitysmomentti oli toivekylttien kerääminen aivan kohdallamme. Omat kylttimme eivät kuitenkaan päätyneet Brucen haaviin, vaikka hyvin lähellä se oli. Paikkamme osoittautui hyväksi myös sen suhteen, että ympärillä tuntui olevan mukavasti tilaa, eikä minkäänlaista italialaisvyöryä tullut niskaan. Porukka lauloi enemmän ja tuntui olevan muutenkin paremmin mukana kuin perjantain-keikalla. Keikan loppupuolella silmäilin katsomoa ja kaikki takakaarretta myöten näyttivät saaneen takapuolensa irti penkistä. Illan päätti aina hieno sooloakkariversio Thunder Roadista, joka sai jälleen meidän kaksikon vollottamaan. Brucen "we'll be seeing you" -loppukommentti lämmitti mieltä ja sai yleisöltä äänekkään vastaanoton. Brucen poistuttua lavalta tutun saksalaispariskunnan naispuolinen jäsen tuli hyvästelemään ja halaamaan, mutta meidän kaksikko ei pystynyt vollotukseltaan edes puhumaan. Se oli omalla kohdalla tähän mennessä tunteikkain keikan päätös.

Keikan jälkeen suunnistettiin jälleen Brucen hotellille, jonka edessä oli kourallinen muitakin faneja. Pian paikalle ilmestyi myös Emmi ja Petri, jotka kertoi Brucen kantapaikan menneen jo kiinni. Ei siis tarvinnut enää arpoa, lähteäkö sinne vai jäädäkö hotellille. Meidän kaksikko jäi paikalle vielä joksikin aikaa Emmin ja Petrin lähdettyä, mutta mitään ei tapahtunut. Hotellin edustalla seurueineen ollut nainen tuli kertomaan Brucen lähteneen Croke Parkilta suoraan Glasgow'hun, mutta kokemus on opettanut suhtautumaan tällaisiin väitteisiin varauksella. Lopulta hurautimme taksilla majapaikkaan nukkumaan suunnitelmana käydä vielä seuraavana päivänä Brucen hotellilla, jos aikataulu sallii.

Lähtöpäivänä nukuimme melko myöhään ja laitoimme majapaikkaa lähtökuntoon, joten emme enää ehtineet Merrionille ennen Emmiltä ja Petriltä tullutta tietoa bändin lähdöstä. Ennen lentokentälle suuntaamista käytiin vielä pyörimässä parissa Temple Barin levykaupassa. Lentokentällä koettiin mukava yllätys, kun samalle lennolle ilmestyi Kimmo72 vaimoineen ja Antti, joka oli jo käynyt hakkauttamassa Brucen nimmarin käsivarteensa. Muut matkustajat ehkä vähän ihmetteli meidän elämöintiä, mutta viis siitä, on se niin mahtavaa olla saman henkisessä seurassa! Helsinki-Vantaalla meidän kaksikko jutusteli vielä vähän aikaa Kimmon72:n ja vaimonsa kanssa ennen suuntaamista kohti kotia.

Dublinin-keikkojen perusteella voin todeta, että Brucen ääni on ihan tautisen hyvässä kunnossa, en olisi etukäteen uskonut sen kuulostavan niin hyvältä! Ai perhana! Bändikin tuntuu olevan hyvässä vedossa ja kaikki biisit toimivat livenä loistavasti. Meidän paikoilla ei ollut minkäänlaisia ääniongelmia kumpanakaan iltana, joten oli ikävä yllätys kuulla sellaisia ilmenneen muissa osissa stadionia. Erään paikallisen mukaan ne ovat Croke Parkille tyypillisiä. Mahdotonta sanoa, kumpi keikka oli itselle parempi, kun molemmissa oli omat huippuhetkensä ja herkkunsa. Kaiken kaikkiaan hienot keikat, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan hieman enemmän biisejä Riveriltä usein soitettujen "perusmassan" suosikkien sijaan. Riverillä riittäisi herkkuja, joita iskeä pöytään, joten niitä myös kuulisi enemmän kuin mielellään. Olin myös odottanut vaihtelevampaa settilistaa ykkös- ja kakkoskeikan välillä. Toivottavasti tämä korjaantuu Ullevilla.

Kiitos vielä kaikille meidän kanssa henganneille! Oli kiva saada jälleen kasvot muutamalle fooruminimelle ja nähdä ennestään tuttuja naamoja. Työ ootte kaikki niin mukavia!
Vasta vaikeudet voitettuamme ymmärrämme, miksi jouduimme kokemaan ne
-Paulo Coelho: Viides vuori

pesku
Factory
Viestit: 512
Liittynyt: 11.01.2013 11:11
Paikkakunta: turku

Re: 27. ja 29.5.2016 - Dublin, IRL (Croke Park)

Viesti Kirjoittaja pesku » 01.06.2016 17:55

Hieno raportti hienosta matkasta. Kiitos.

Jotenkin tuntuu, että unennäköketjukaan ei pääse kuihtumaan...
Ei viksusti, mutta rehellisesti.

Avatar
Liisa S
Daydream Believer
Viestit: 4130
Liittynyt: 09.01.2013 16:57
Paikkakunta: Espoo

Re: 27. ja 29.5.2016 - Dublin, IRL (Croke Park)

Viesti Kirjoittaja Liisa S » 02.06.2016 11:52

Ai jai, mikä ihana keikkarapsa!

Laura
Queen of the Supermarket
Viestit: 971
Liittynyt: 11.01.2013 11:27

Re: 27. ja 29.5.2016 - Dublin, IRL (Croke Park)

Viesti Kirjoittaja Laura » 02.06.2016 12:15

Hieno rapsa Janey!! Melkein kuin olisi olllut itse paikalla... tai siis niinhän mä olinkin :D
Meidän porukka oli HYVIN skeptinen keikkojen suhteen ja pittijonossa perjantaina manattiin varmaan kaikki mahdolliset kauhuskenaariot (jos se soittaa BitUSA full albumin, mä lähden ulos...) ja jouduttiin siinä pyytelemään anteeksi jo ympärillä istuskeleviltakin. Lopulta ei jäänyt kyllä kenellekään epäselväksi kuinka väärässä oltiin perjantain keikan suhteen ja helppohan sitä oli hymyillä sunnuntain keikankin jälkeen. Itselle piirun verran paremmaksi nousi perjantain keikka, mm. Back in your Armsin ja Tougherin takia ja ehkä siinä kohtaa pitissä saattoi olla vähän parempi meininki kuin sunnuntaina (vaikka toki INCIDENT!!), mutta kaiken kaikkiaan mahtava viikonloppu aurinkoisessa Dublinissa ja tästä on hyvä jatkaa kohti Göteborgia!!
Kiitos seurasta kaikille niille, joihin tuli törmättyä. Mahtavia hetkiä näköjään moni kokenut keikkojen ulkopuolellakin :)
I turn back for a moment and catch a smile
that blows this whole fucking place apart...

Avatar
Janey
Downbound Train
Viestit: 1146
Liittynyt: 11.01.2013 11:27

Re: 27. ja 29.5.2016 - Dublin, IRL (Croke Park)

Viesti Kirjoittaja Janey » 02.06.2016 13:03

Kiitos pesku, Liisa ja Laura! Menneen viikonlopun tapahtumia fiilistellen on hyvä orientoitua kohti Göteborgia...
Vasta vaikeudet voitettuamme ymmärrämme, miksi jouduimme kokemaan ne
-Paulo Coelho: Viides vuori

Vastaa Viestiin