Human Touch - paras biisi

Kaikki Brucen julkaisut, sekä levytykset että DVD:t

Mielestäni levyn paras biisi on :

Human Touch
29
40%
Soul Driver
6
8%
57 Channels (And Nothin' On)
6
8%
Cross My Heart
0
Ei ääniä
Gloria's Eyes
2
3%
With Every Wish
3
4%
Roll Of The Dice
8
11%
Real World
2
3%
All Or Nothin' At All
0
Ei ääniä
Man's Job
7
10%
I Wish I Were Blind
9
12%
The Long Goodbye
0
Ei ääniä
Real Man
0
Ei ääniä
Pony Boy
1
1%
 
Ääniä yhteensä: 73

Avatar
GaryOak
Born To Run
Viestit: 20
Liittynyt: 06.05.2013 15:54

Re: Human Touch - paras biisi

Viesti Kirjoittaja GaryOak »

I Wish I Were Blind. Mielestäni yksi Brucen aliarvostetuimpia biisejä. Nimikappale kolisi joskus myös tosi kovaa, mutta myöhemmin on levyltä noussut muitakin suosikkeja kuten Man's Job, Roll Of The Dice, Real World...All Or Nothin' At All on myös aika tarttuva (ei aina hyvä asia). 57 Channelsia ja Pony Boyta en tosin voi sietää.
Avatar
Kartsa
Street Poet
Viestit: 1079
Liittynyt: 10.01.2013 17:12

Re: Human Touch - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Kartsa »

Kaksi levyä

Vuoden 1992 laulusato koostuu vilpittömistä tunnustuksista, hauskoista ralleista ja raaoista kaunistelemattomista kuvista. Kaikissa tyylilajeissa on omat onnistumisensa ja osumansa.

Kun muutamia viikkoja sitten aloitin Human Touchin ja Lucky Townin kertaamisen, minua vaivasi ennakkokäsitys. Ajattelin kuinka ironista on, kun lauluntekijä yrittää uudistua, mutta parhaat biisit näillä uutta suuntaa etsivillä levyillä ovatkin niitä kappaleita joissa ei ole niin paljon uutta, että niitä alkaisi vierastaa tai kappaleita joissa on riittävästi vanhaa, jotta ne olisivat edes jonkinlaista jatkumoa klassikkokauden (1973-87) helmille. Annoin näille lauluille uuden mahdollisuuden ja selvitin kaikessa rauhassa miltä ne kuulostavat korvissani nyt, parikymmentä vuotta julkaisunsa jälkeen. Jouduin tarkistamaan vanhaa käsitystäni, kun valitsin suosikkiani Lucky Townilta.

Brucen uudistumisenhalu kuuluu kokeiluissa tehdä musiikkia muidenkin kuin vanhojen bändikavereiden kanssa. Lisäksi lauluntekijän elämäntilanne heijastuu laulunaiheiden valintaan. Sanoituksissa uusia suuntia ilmenee myös niissä yhteiskunnallisissa ja hengellisissä katsannoissa, jotka pääsevät kuuluviin pitkän biisinteko- ja levytysprosessin loppumetreillä Lucky Townin kappaleissa.

Uusia lauluja yhdistävät opetukset ja sananlaskut, joiden ympärille tarinat rakentuvat milloin ohuempina, milloin vakuuttavampina. Jos sydämenä on kulunut fraasi, tarvitaan hyvin omaperäistä kerrontaa, jotta laulu kohoaisi ja kohottaisi sanahelinän yläpuolelle. Toisinaan näin tapahtuukin. Laulujen kertojat koettavat selvittää mitä ovat oppineet tästä maailmasta. Asetelma on taivaita hipova ja paljas. Aiemmin suuret asiat ovat löytyneet parhaiten rivien väleistä, mutta niillä riveillä on ollut pamahtavia verkko-ovia ja pölyisiä konepeltejä. Lähdön tunnelma ja vapahduksen kaipuu ovat läsnä vieläkin: etsintä ja oppiminen eivät lopu koskaan. On yksi tai kaksi ihmistä autossa tai lakanoissa. On tehty matkaa ja ryvetytty tai ei ole koskaan päästy liikkeelle. On menty harhaan ja käännytty takaisin. Kuin pitkän nuoruuden aikakauden kuvajaisina monet laulujen henkilöistä ovat vanhentuneet - mutteivät välttämättä aikuistuneet.

Human Touch

Human Touchin äänitykset aloitti kahden miehen bändi, Brucen ja Royn duo. Yhteistyö käynnistyi, kun Bruce innostui kirjoittamaan sanoituksia Royn säveltämiin kappaleisiin (Roll of the Dice ja Real World). Roy pääsi jäseneksi Brucen, Jon Landaun ja Chuck Plotkinin muodostamaan tuotantotiimiin.

Äänitysten jatkuessa mukaan otettiin studiomuusikoita, keskeisimpinä rumpali Jeff Porcaro ja basisti Randy Jackson. Kappaleiden kuorruttamiseen käytettiin vuositolkulla aikaa; ääniraitoja kerrostui ääniraitojen päälle. Yksittäisistä vierailijoista on mainittava nimi E Streetin historiasta: David Sancious soittaa urkuja kappaleissa Soul Driver ja Real Man. Saksofonin ikävöiminen (joka alkoi Tunnel of Lovella) jatkuu näitä levyjä kuunnellessa. Mark Ishamin trumpetinsoitto With Every Wish -kappaleessa kiinnittää huomiota, kun levyillä ei ole muita torviosuuksia. Myös pianon hyljeksiminen vaivaa äänimaailmaa. Pianoa kuullaan vain Real Man -kappaleessa, mutta silloin jakkaralla istuu Royn sijaan Ian McLagen. Pattin laulua on nimibiisissä ja Pony Boyssa.

Vilpittömyyttä (ja sinisilmäisyyttä)

Human Touch. Olet hajalla ja sinua on loukattu; niin käy kaikille. On toteamus, mutta sen ympärillä ei ole kunnollista tarinaa, yksityiskohtia. Music Televisionilla pyörinyt video, jota katselimme opiskelukavereiden kanssa koulun auditoriossa luennon alkua odottaessamme, kertoi enemmän kuin laulun sanoitus. Muistan diggailleeni öisiä kuvia joissa Bruce istuu ratikassa. Kaveri taaemmalta riviltä huomautti, että Dancing in the Dark oli hyvä biisi.

Kertojalla ei ole paljon tarjottavaa, mutta hän antaa kaikkensa. It's just you and me tonight.

Yksinkertaisesta asetelmasta saisi hyvän, tehokkaan parin kolmen minuutin rokkibiisin (esimerkiksi Two Heartsin tapaan), mutta nyt makustellaan studiobändin rokkisoundia kuuden ja puolen minuutin ajan. Kappaleen ansiot ovatkin enemmän soitannossa kuin lyriikoissa.

Soul Driver. Rakkautta ei voi suunnitella. Siihen on heittäydyttävä, kävi miten kävi. Voi käydä huonosti, joten skoolataan vielä kun ehditään.

This love potion's all we've got
One toast before it's too late
If the angels are unkind or the season is dark
Or if in the end
Love just falls apart
Well then here's to our destruction
Baby let me be your soul driver

Hammond ujeltaa maukkaasti. Brucen ja Tim Piercen kitarat viiltävät harkitusti. Taustalaulaja Sam Mooren osuudet korostavat Brucen laulamia rivejä.

Cross My Heart. Maailma ei ole mustavalkoinen (niinkuin sadussa jossa hyvä on hyvää ja paha pahaa).

Well, you may think the world's black and white
And you're dirty or you're clean
You better watch out you don't slip
Through them spaces in between

Brucen kiljahdukset ja toimivan peruskompin ylle soitetut koskettimien ja kitaran hallitut äänet ovat hyvän keitoksen raaka-aineita. Kaikki pysyy tiiviisti kimpussa. Whoaa, ja sopivan junnaava kitarakuvio voisivat olla lupaava, lähes zz-topmainen lähtökohta ilman levylle tunnusomaista tuotantoa, jossa rokkaavuus, lika ja rosoisuus suodatetaan pois liian monen filtterin läpi ja lopputulos kuulostaa ihan liian puhtoiselta ja nätiltä.

Gloria's Eyes. Rakkaudessa on oltava tosissaan. Kertoja, pelimies on riittävän hölmö yllättyäkseen siitä, kun hänen huonosti kohtelemansa tytön silmät eivät enää loistakaan niin kuin ennen. Brucen laulusuoritus on särmikäs ja sähkökitarassakin tuntuu olevan ruutia. Hieman yli kolme ja puoli minuuttia riittää. Tarpeellisin tulee ilmaistuksi.

All or Nothin' at All. Tee täysillä se mitä teet.

But when it comes to love there ain't no doubt
You just ain't gonna get what you want
With one foot in bed and one foot out
You got to give it all or nothin' at all

Peruskomppi on naseva. All or nothin' all -motto toistuu toistumistaan. Kappale ei voisi olla paljon pidempi; sen verran yksinkertainen se on.

Man's Job. Ihmissuhde ei ole silmänkääntötemppuja tai peliä.

Now if you're lookin' for a hero
Someone to save the day
Well darlin' my feet
They're made of clay

Päähenkilö on samaa tyyppiä kuin nimibiisin sinisilmäisyyteen saakka vilpitön mies.

Well you can go out with him
Play with all of his toys
But takin' care of you darlin'
Ain't for one of the boys

Man's Job perustuu lähes samoihin asetelmiin kuin Tougher Than the Rest (Maybe your other boyfriends couldn't pass the test) ja Candy's Room (She has men who give her anything she wants but they don't see / That what she wants is me).

Man's Job on kappale, jota Brucen ja taustalaulajien (Bobby King, Sam Moore) suoritukset hallitsevat. Kaikki laulavat samaa tarinaa eikä asetelma ole kilpakosijoiden vuoropuhelua vaan äänessä on mies tukijoukkoineen. Studiobändi soittaa täsmällisesti taustalla. Soolokohdan kitarointi ei ole revittelyä vaan hillittyä ja harkittua.

I Wish I Were Blind. Kevään kauneus ei paljon kiinnosta, kun rakastettu on lähtenyt toisen matkaan. And these eyes that once filled me with your beauty / Now fill me with pain.

Kappale sopii tyyliltään Man's Jobin perään. Bändin soitto jää taustalle ja tarina pääsee esiin.

Real Man. Kaikki mitä tarvitset on rakkaus.
I don't need no gun in my fist baby / All I need is your sweet kiss.

Tekstin elokuvaviittaus, kosketinsoundi yhdessä rokkipianon kanssa, varmaotteisesti eteenpäin rullaava komppi: Real Manissä on paljon kaikuja Brucen (ja E Street Bandin) 80-luvulta. Eiköhän tähän olisi saksofonisoolokin istunut. Hauska veto piristää ylipitkän levyn loppupuolta.

Pony Boy. Kansansävelmä josta Bruce muokkasi oman versionsa. Lastenlaulu on muuhun albumiin nähden irrallisen oloinen ja sen pois jättäminen olisi parantanut kokonaisuutta. Kappale aloittaa kyseenalaisten albuminlopetusten sarjan, joka jatkuu The Ghost of Tom Joadin päättävässä kliseekokoelmassa My Best Was Never Good Enough ja We Shall Overcomelle lipsahtaneessa Froggy Went A-Courtin' -rallatuksessa.

Hauskanpitoa tai koomillisia tilanteita (ja tyhjän tuntua)

57 Channels (And Nothin' On). Tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunnetta voi yrittää paeta, mutta jonain päivänä se lyö lävitsesi. Silloin ei auta vaikka telkkarista näkyisivät ne 57 kanavaa. Sisällöttömyyden vertauskuva käy niin rakkaudettomuuteen (Our love is fifty-seven channels and nothin' on") kuin tyhjäpäisyyteenkin (I can see by your eyes friend you're just about gone / Fifty-seven channels and nothin' on).

Brucen itse soittama bassokuvio on hypnoottinen. Kosketinten hennot, pitkät, maalailevat äänet ovat täydentävässä roolissa.

Roll of the Dice. Vaikka tietäisi todennäköisyydet, ei vaan malta olla kokeilematta josko onni kääntyisi juuri tänään.

You and me and lady luck well tonight
We'll be celebrating
Drinkin' champagne on ice
In just another roll of the dice

Kosketinsoittimet hallitsevat Royn säveltämää nopeaa kappaletta. Kitaranmurinat jäävät sivuosaan.

Real World. Laukut on pakattu uskolla, toivolla ja rakkaudella, mutta nämä tykötarpeet ovat käymässä vähiin. Kertomuksen sankareiden on lähdettävä liikkeelle ja kohdattava maailma.

And if love is hopeless hopeless at best
Come on put on your party dress it's ours tonight
And we're goin' with the tumblin' dice

Real World on toinen Royn säveltämä kappale. Koskettimet ovat taas isossa roolissa. Brucen laulusuoritus on vahva. Se, kun kitara päästetään lyhyen soolokohdan ajaksi kunnolla kuuluviin, ilahduttaa.

The Long Goodbye. Se, mikä joskus nauratti, masentaa nykyään. Paikoilleen jämähtänyt päähenkilö ei tunne olevansa kunnolla elossa: My soul went walkin' but I stayed here. Kontrastina kertojaminän ikävälle ja lohduttomalle tilanteelle musiikki on railakasta ja menevää.

The moon is high and here I am
Sittin' here with this hammer in hand
One more drink oughta ease the pain
Starin' at that last link in the chain
Well let's raise our glass and let this hammer fly
Hey yeah this is the long goodbye

Raakoja kaunistelemattomia kuvia

Kappaleita, joiden tarinoiden pimeää puolta ei peitetä iloisella musiikilla, on muutamia vuoden 1992 levyillä. Human Touchilla sellainen on With Every Wish.

Kannattaa varoa mitä toivot, koska voit saada sen - ja sen mitä sen mukana tulee: With every wish there comes a curse. Säkeistöjen kertomuksissa on pirullista huumoria, joka syntyy siitä, ettei toivomuksien täyttymisestä päästä ollenkaan nauttimaan. Kala vie kalastajapoikaa eikä päinvastoin. Mies saa kauniin Doreeninsa, mutta mustasukkaisuus korventaa hänet. Elämässä on mielihaluja toisensa jälkeen. Silti ihminen ei voi luonnolleen mitään: elämä on aina uusien jokien ylittämistä.

These days I sit around and laugh
At the many rivers I've crossed
But on the far banks there's always another forest
Where a man can get lost

Kauniisti esitetyn kappaleen kruunaa taustalla hiljaa soiva haikeansuloinen trumpetti. Kuulokkeilla kuulostellessa ja fiilistellessä kaunista on myös koskettimien hienovarainen soljunta räikeämmän trumpetin ympärillä. Laulun lopetus kesken lauseen on hyvä tehokeino.

With Every Wish on uusi suosikkini Human Touchilta. (Vanhalla foorumilla äänestin Soul Driveria.)

Jatkuu ketjussa Lucky Town - paras biisi.
And I swear I found the key to the universe in the engine of an old parked car
Avatar
rosie_77
Ipod Graduate
Viestit: 1300
Liittynyt: 10.01.2013 17:29

Re: Human Touch - paras biisi

Viesti Kirjoittaja rosie_77 »

Oi, With Every Wish on ihan aliarvostettu helmi, hienoa, että joku muukin tykkää. Se trumpetti!! Ja niin, kiitos Kartsa taas osuvista analyyseista, täytynee kaivaa taas muutamia tämän levyn biisejä kuunteluun.
I want the whole damn world to come dance with me
pezku
Growin' Up
Viestit: 51
Liittynyt: 17.01.2013 16:14

Re: Human Touch - paras biisi

Viesti Kirjoittaja pezku »

Soul Driver. Kartsan mainion syväanalyysin jälkeen pitäisi kyllä kuunnella tämäkin levy huolella uusiksi, tutuista biiseistä kuulisi varmasti ihan uusia puolia, ties vaikka löytyisi joku ihan uusi suosikki!
Avatar
Kartsa
Street Poet
Viestit: 1079
Liittynyt: 10.01.2013 17:12

Re: Human Touch - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Kartsa »

Kiitokset Rosielle ja Pezkulle seurasta tällä diskografiamatkan ehkä kartelluimmalla pysäkillä. Aloittaessani Human Touchin kuuntelua Classic Rock oli julkaissut Charles R. Crossin laatiman Buyer's Guiden Springsteenin levyistä. Siinä Human Touch oli sijoitettu kategoriaan nimeltä Vältä tätä. En totellut, vaan kuuntelin levyä (vuorotellen Lucky Townin kanssa) noin viitisen viikkoa. Sitä saanee jo kutsua reilun uuden mahdollisuuden antamiseksi, olihan tämän kauden tuotanto jäänyt (yksittäisiä suosikkibiisejä kuten Soul Driveria, Lucky Townia ja Better Daysiä lukuunottamatta) hyvin vähälle kuuntelulle. Cross kirjoitti, että erinomaistenkaan muusikkojen kanssa soittaminen ei ole sama asia kuin soittaminen teini-iästä saakka tutun bändin kanssa. Cross moittii tuotantoa ylityöstetyksi. Hän kuittaa vuoden 1992 levyt välivaiheeksi (ja ensimmäiseksi notkahdukseksi Brucen uralla), josta lauluntekijä ja hänen faninsa kuitenkin selvisivät.
And I swear I found the key to the universe in the engine of an old parked car
Avatar
Lenny Bruce
Lucky Man
Viestit: 336
Liittynyt: 30.01.2013 22:54

Re: Human Touch - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Lenny Bruce »

En muista, että olisin koskaan levyä kokonaan aiemmin kuullut saati omistanut. Tämän levyn ilmestymisen aikoihin en enää isommin Brucesta välittänyt. Tilannehan sitten muuttui taas myöhemmin. Ostin sitten lopulta tänään yhdestä divarista kolmella egellä kuunteluun. Ei tämä nyt niin huono ollut kuin pelkäsin, mutta silti toki Brucen huonommasta päästä. Oikein hyviksi kappaleiksi sanoisin vain kaksi ekaa, joista nimibiisi se paras.
Pekka
Jack Of All Trades
Viestit: 178
Liittynyt: 11.01.2013 16:26

Re: Human Touch - paras biisi

Viesti Kirjoittaja Pekka »

None but the Brave -podcastissa heitettiin ilmoille ajatatus siitä, että Bruce ja E Street voisivat tehdä nämä biisit uudestaan näin lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Tekiväthän he muutamat onnistuneet uudet versiot viisikymmentä vuotta vanhoista ralleista. Mitä mieltä olet? Kannattaisiko HT levyn biisit julkaista uudelleen E Street Bandin kanssa?
Vastaa Viestiin