Little Steveniä livenä?

Vapaata keskustelua Brucea, hänen musiikkiaan tai muita bändiläisiä sivuten
lucky
Born To Run
Viestit: 18
Liittynyt: 17.01.2013 12:37

Re: Little Steveniä livenä?

Viesti Kirjoittaja lucky »

Keikka oli yhdellä sanalla kuvattuna mahtava. Kyllä tämä aiheutti väreitä enemmän kuin Brucen viimeksi näkemäni keikat, joista aina suuri osa on melko arvattavaa ja jossa on tietyt rutiinit aina mukana. Olen nähnyt Stevenin soolona viimeksi Revolution-kiertueella, joten oli aikakin!

Eilen esiintyi meille tuore bändi, jossa oli voimaa, sävyjä, ja hieno, todella vähän livenä kuultu biisikatalogi josta oli ammennettu parhaita paloja. Blues-festivaalia varten oli treenattu teemaan sopivia paloja paremmin kuin joku Agents, joka jo itsessään kertoi antaumuksellisuuden tason.

Stevenin kitarointi oli hyvää,ja vanhojen biisienkin jutut klaarattiin hienosti. Basisti cookkasi tosi hienosti ja eli biiseissä mukana ja väritti niitä maukkaasti kuten soul-tyyppisen musaan kuuluukin. Rumpali pisteli menemään, tosin taisi lopussa vähän väsähtää. Uskomattoman tyylikkäät, ja näyttävät
Taustalaulajat olivat luku sinänsä, stemmoja oli sovitettu hyvin ja tytöt toivat show-puolta tanssillaan hienosti mukaan. Piste I:n päälle, tällaista herkkua ei härmän perukoille usein saada.

Minusta keikka-arvosteluiden parasta antia ovat usein meidön kaikkien ottamat keikka-kuvat, joten pistäkäähän tulemaan tähän threadiin! Varmaan eturivin hemmot ja leiditkin niitä Ottivat? Alla omani:

Kuva

Kuva

Kuva
Viimeksi muokannut lucky, 02.07.2017 18:08. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
lucky
Born To Run
Viestit: 18
Liittynyt: 17.01.2013 12:37

Re: Little Steveniä livenä?

Viesti Kirjoittaja lucky »

rane kirjoitti: Mutta onhan se vaan niin että ne parhaat biisit (wrong side, dont wanna go home) on ne mitkä on co-skriivattu Brucen kanssa.
Tästä hiukan eri mieltä. Kyllä siellä esim. Angel Eyes ja Forever ja jopa Bitter Fruit olivat täysin samaa kaliiperia, Bitter Fruit taisi toimia yleisoonkin vielä erikoisen hyvin -biisihän oli Euroopassa joskus jonkinmoinen hitti. Muistan kuinka sen videota tuki silloiselta Super Channelilta suht useinkin, kuten joitain Revolutionin biisejäkin.
Avatar
rane
Mr. BruusTone
Viestit: 2568
Liittynyt: 10.01.2013 0:19
Viesti:

Re: Little Steveniä livenä?

Viesti Kirjoittaja rane »

^ Ok, myönnetään että Bitter Fruit on tarttuva ralli ja toimi hyvin eilen.
31.07.2012 - when Helsinki turned to Heavenski
Avatar
Liisa S
Daydream Believer
Viestit: 4206
Liittynyt: 09.01.2013 16:57
Paikkakunta: Espoo

Re: Little Steveniä livenä?

Viesti Kirjoittaja Liisa S »

Puistoblues: Little Steven, Agents ja North Mississippi Allstars, la 1.7.2017 Vanhankylänniemi, Järvenpää

Ensin kuultiin, että Little Steven on pannut bändin kasaan ja heittänyt yhden keikan. Sitten kuultiin, että se meni niin hyvin että tiedossa voisi olla lisää keikkoja, ja ehkä uutta musiikkiakin. No joo, Stevien takia kyllä harkitsisin vakavasti reissaamista vaikka Saksaan tai Britteihin, tämä kokoonpano olisi todella kiva nähdä! Ja sitten BANG! Little Steven ja Disciples on Järvenpään Puistobluesin pääesiintyjä heinäkuun alussa! No nyt kelpaa, unohdetaan ulkomaan suunnitelmat ja käydäänkin katsomassa näitä tuolla vajaan 50 kilometrin päässä! Ai se on samana päivänä kun Gun N' Roses Kantolassa, no ketä nyt niitä menis katsomaan kun kerran Steveniä on tarjolla? Ai teillä kaikilla on jo Gunnariliput? No voi voi, mutta me muut pidetään teidänkin puolesta hauskaa!

Lauantaina eli keikkapäivänä pitää ensin jännittää, sataako vai eikö sada ja säätieto sanoo, että pilvistä on, mutta ei sada eikä pitäisi edes juurikaan tuulla eli edellisen päivän myrsky on ohi. Sitten pitää arpoa, mihin aikaan menisi paikalle sillä olisi toki kivaa päästä ihan eteen mutta nyt ei taida jaksaa seisoa kovin monta tuntia etukäteen. Ja sitten pitää vielä pohtia, mennäkö julkisilla vai uskaltaisiko ottaa auton. Etukäteen oli varoiteltu, että Järvenpään keskustasta ei löydy parkkitilaa, mutta jos kuitenkin ajelisi sinne etsimään vapaata ruutua, sillä kotimatka sujuu niin paljon helpommin jos on oma kulkuneuvo mukana.

Järvenpään keskustan parkkipaikoilla on yllättäen mukavan väljää, joten auton saa laitettua tuttuun paikkaan (vanhan Blackpoolin tienoille) ilman ongelmia. Siitä rautatieasemalle etsimään muutaman kilometrin päähän Vanhankylänniemeen vievää kolmen euron Blues-bussia, ja jo sillä reissulla löytyy tietenkin tuttua seuraa. Bussimatka ja kävely bussin päätepysäkiltä festarialueelle sujuu kivasti jutellessa. Paikan päällä törmää ensin yhteen tuttujen ryhmään ja sitten toiseen, ja heiltä saa vinkkiä että lisää kavereita on pitissä keskellä. missäpä muuallakaan, olisihan se pitänyt arvata! Lähden hipsimään sinne päin ja...

North Mississippi Allstars

Korviin alkaa sattua, no nyt on musiikki KOVALLA! Lavaa ei voi lähestyä työntämättä korvatulppia kunnolla korviin. Mikä ihmeen big band saa aikaan tällaisen äänivallin? Lasketaanpa: yksi, kaksi... öh, siis kaksi? Oho! Nuorenpuoleiset veljekset Luther (kitara, laulu) ja Cody (rummut, koskettimet, laulu) Dickinson muodostavat kahden miehen bluesbändin, joka veivaa niin omaa tuotantoaan kuin klassisia bluescovereita taidolla, melkoisella intensiteetillä ja aivan liian kovalla volyymillä.

Kiinnostava duo joka tapauksessa, ja heitä on jännä kuunnella ja katsella. Luther soittaa enimmäkseen perus-Les Paulilla ja puoliakustisella Gibsonilla, mutta yhdessä biisissä hänellä on jostain peltipurkista rakennettu kaksikielinen kitara. Jännittävä laite, ja ihan toimiva soittopeli sekin tuntuu olevan! Cody vaihtelee rummuista syntikkaan, ja soittaa välillä molempia yhtä aikaa. Settilistalla on mm. Mystery Train ja Rollin' and Tumblin', ja omasta tuotannosta kuullaan ainakin Prayer for Peace.

Tulin paikalle pari minuuttia yli neljän, joten missasin alkupuolen heidän setistään (he olivat aloittaneet 15:30). Heidän keikkansa aikana hivuttauduin pääosin harvassa seisoskelevan yleisön läpi noin viidenteen riviin. Kun heidän settinsä päättyy, valtaosa yleisöstä häipyy vessatauolle tai anniskelualueelle, joten pääsen tässä vaiheessa toiseen riviin suoraan eturivin vallanneiden kavereiden taakse. Kaivetaan istuma-alustat repuista ja siirrytään metrin verran matalammalle jutustelemaan samalla kun lavalla roudataan kiihkeästi vajaan puolen tunnin verran.

Agents & Vesa Haaja feat. Mr Breathless ja Esa Kuloniemi

Kohta viiden jälkeen on aika kömpiä taas pystyyn, kun meidät kutsutaan useamman vuosikymmenen mittaiselle aikamatkalle Agentsien tahdissa. Lavalle katsomalla ei voi oikein päätellä, mitä vuosikymmentä eletään kun siellä on Esa Pulliainen joukkoineen asuissa, jotka olivat muodikkaita viimeksi ehkä 1970-luvulla, liikkeelle lähdetään instrumentaaliversiolla CCR:n Green Riveristä, seuraavassa biisissä esitellään täydellinen rautalankabändin lavaliikehdintä ja kohta keskimikrofonin valtaa Vesa Haaja komeine tangosankarin äänineen. Lisäksi Esa Pulliainen välispiikeissään pistää kuriin maaseudun tanssilavan junttikansaa, joka on tullut paikalle vain haastaakseen riitaa tämän stadilaisbändin diivojen nuorten poikien kanssa.

Kolmen ekan biisin aikana Agents oli pistänyt jo tajunnan myllertämään siten, että ei voinut olla enää ihan varma mitä todellisuutta tässä eletään. Välillä pitää vain ihailla Esa Pulliaisen kitarasooloja ja väillä keskittyä Vesa Haajan täydelliseen lauluun. Agentsin tämänhetkinen kokoonpano on ilmeisestikin Esa Pulliainen kitara ja taustalaulu, Kai Pulliainen basso, Kepa Kettunen rummut (ja kaikesta päätelleen hän on järvenpääläinen, jolla on omia, kovaäänisiä faneja yleisössä) sekä Vesa Haaja, laulu ja kitara.

Juuri kun on alkanut päästä jyvälle tästä jutusta, lavalle pyydetään vieraileva laulaja ja kosketinsoittaja Mr Breathless (Marko Julkunen), ja hänen myötään genre vaihtuu vauhdikkaaksi vanhaksi rokiksi ja rockabillyksi Elvis-covereineen ja Jerry Lee Lewis -elkeineen. Kyllä flyygelin pimputtelu vaan on rennon näköistä kun tällainen kaveri on asialla! Nyt alkoi lavan takaakin hiippailla seuraavan bändin taustavoimiin kuuluvia tyyppejä ihmettelemään ja kuvaamaan tätä meininkiä.

Mr Breathless pistetään pihalle puolen kymmenen biisin jälkeen, ja hänen tilalleen pyydetään itse bluesministeri Esa Kuloniemi, ja nyt kulmikkaan sikarilaatikkokitaran (kolmikielinen, muistaakseni) voimin hypätään jonnekin vanhan bluesin alkulähteille Agentsin vaihtaessa lennossa tyyliä jonnekin kauas historiaan. Shake your money maker! Hengästyttävän setin päätteeksi koko porukka on lavalla vielä biisin ajan ja sallittu aikakin ylitetään parilla minuutilla, vaikka lavan reunalta näytetään jo ankarasti kelloa.

Little Steven & The Disciples of Soul

No niin, aikaa on hieman vajaat puoli tuntia eli kiihkeä roudaus käynnistyy n-y-t NYT! Yleisöstä poistuu tälläkin tauolla suurin osa, mutta eturivit ovat sen verran tiukasti jumittuneet paikoilleen että omaa paikkaa kakkosrivissä ei pysty enää parantamaan. Nyt ei myöskään istuta, vaan katsotaan lukuisten laulumikkien ja telepromptereiden pystyttämistä, torvisektion korokkeen rakentamista ja taustakankaan vaihtamista. Vähän ohi ilmoitetun aloitusajan (18:45) mennään, mutta hyvää kyllä jaksaa odottaa muutaman minuutin pidempäänkin.

Ja lopulta bändi astelee sisälle, uusimmalta levyltä tuttu Soulfire käynnistyy ja siinähän itse Little Steven Van Zandt on! Pitkään, mustaan takkiin pukeutunut bändinjohtaja ja soulmies ottaa hymyillen oman paikkansa lavan keskeltä. Hänen vieressään ovat kitaristi ja basisti ja hänen takanaan on rumpali, mutta koko lava on täynnä väkeä sillä yleisöstä katsoen vasemmalla ("Nilsin puolella") on perkussionisti ja viisimiehinen torvisektio, ja oikealla ("Steven puolella" - joo, meillä on Steven puoli nytkin vaikka Steve itse on tuossa keskellä. Some things don't change) on kaksi kosketinsoittajaa ja kolme erittäin liikunnallista taustalaulajaa, joissa etenkin miespuoleisilla katsojilla riittää tuijotettavaa.

Seuraava biisi, I'm Coming Back, on juuri sitä, mistä tässä tänä iltana on kyse. Steven on antanut paljon sävellyksiään muille, koska ne eivät ole sillä hetkillä sopineet hänen omiin levytyssuunnitelmiinsa. Ja nyt osa noista kappaleista, etenkin loistavat Southside Johnnyn ja The Asbury Jukesin levyttämät biisit on haettu takaisin oikeaan kotiinsa. Niistä löytyy nyt lopultakin Little Stevenin omat versiot ja ne on tehty isolla bändillä juuri kuten kuuluukin. Nämä kappaleet ovat mielestäni aina olleet Stevenin ehdottomasti parhaita. Näistä kappaleista saadaan kuulla peräti neljä tänä iltana Järvenpäässä.

Setti jatkuu kappaleella Among the Believers, joka on vuonna 1984 ilmestyneeltä Voice of America -levyltä. Pääpaino tämän illan settilistassa on uusimman levyn biiseissä, mutta seassa oli myös tasaisesti vanhempaa materiaalia 1980- ja 1990-luvuilta sekä runsaasti lainabiisejä. Koska ollaan bluestapahtumassa, Steven painottaa välispiikeissään erityisesti oman levynsä blues-teemaisia kappaleita (kuten The Blues is My Business) ja esittää lainakappaleita, jotka eivät ole kuuluneet settilistaan tällä kiertueella (ja joiden nimistä minulla ei ole juuri käsitystä).

Keikka jatkuu hyväntuulisena ja menevänä. Steven vitsailee Suomen kesän kustannuksella ja toteaa, että eipä nyt sentään sada lunta (eikä tullut vettäkään kuin muutama pisara keikan loppupuolella, ihan kelpaa kesäsääksi), kertoo tarinaa Asbury Parkissa asumisesta aikana kun hän, Bruce ja Southside vasta haaveilivat tähteydestä ja heittelee nimiä, joiden kanssa on tehnyt yhteistyötä vuosien varrella (mm. Darlene Love, Gary U.S. Bonds).

Bändi on iso, mutta Steve jakaa kaikille tasapuolisesti huomiota ja kutsuu jokaista nimeltä useammin kuin kerran keikan aikana. Kaikki saavat omat sooloiluvuoronsa ja myös takarivin torvisektion jäsenet saavat tulla omilla vuoroillaan lavan etureunalla kukkoilemaan. Steve itse soittaa kitaraa lopetusbiisiä lukuun ottamatta koko keikan ajan ja vuorottelee tutun mustan, helmiäiskoristeisen Stratocasterin ja muiden kitaroiden välillä. Ja ai että kun soolot irtoavat mieheltä niin maukkaasti etenkin keikan alkupuolella!

Isolla bändillä on komea soundi, eikä siinä ole yhtään henkeä liikaa. Taustalaulajatytöt lähetetään muutaman biisin ajaksi lepotauolle, ja yhdessä biisissä (Princess of Little Italy) myös torvisektio passitetaan pois lavalta ja kosketinsoittajat astuvat vaihteeksi eturiviin, toinen 8-kielisen mandoliinin ja toinen haitarin kera.

Tätä koko menoa vain tuijottaa suu auki. Tämä on niin tyylikästä ja taitavaa, ja niin autenttista. No sitä samaa rokkia ne kaikki veivaa, mutta tässä on silti sitä jotain. Tämä on aidosti suoraa jatkoa koko Amerikan musiikkiperinteelle. Nämä Jersey Shoren kaverit oppivat oikeat askelkuviot jo teineinä, lisäsivät siihen omat mausteensa ja näillä eväillä on syntynyt maailmankiertueille vienyttä musiikkia jo kohta viidenkymmenen vuoden ajan.

Loppukumarrukset (ja ne, jotka olivat haikailleet vielä Kantolaan lähdöstä toteavat että enää ei ehdi, kello on jo reilusti päälle kasin) ja sitten taputetaan ja hihkutaan, jos vaikka vielä pari biisiä tulisi? Ja tuleehan sieltä toki kaksi biisiä lisää! Ensimmäinen niistä on lempikappaleeni herran koko tuotannosta eli I Don't Want to Go Home ja nyt on sitten kova kolmikko täynnä, eli nyt olen kuullut tämän kappaleen niin Southside Johnnyn, Bruce Springsteenin kuin Little Stevenin esittämänä! Tai no se kuulemani Brucen versio on tietysti Helsingin 2012 ennätyspitkän keikan versio, joka oli itse asiassa Brucen ja Stevien duetto. Reach out and touch the sky, ja kaikki eturivien katsojat kohottavat kätensä yhtä aikaa kohti taivasta. Juuri näin tämän kuuluu mennä. vielä vihoviimeisenä Chuck Berryn rokkaava Bye Bye Johnny ja keikka päättyy.

Äh, ei tässä nyt vielä oikeastaan haluaisi mennä kotiin, on ihan valoisaakin vielä, mutta jalat kyllä tuntevat että on tullut seisottua jokunen tunti. Porukka hajoaa toisten kiirehtiessä jo busseille (bussikuljetukset Järvenpään rautatieasemalta tänne ja takaisin toimivat muuten oikein hyvin), joku lähtee vessajonoon ja osa jengistä jää vielä etuaitaan nojailemaan (koska näinhän me aina teemme) ja miettimään seuraavia keikkoja. Sanoiko se Steven muuten jotain sellaista keikan päätteeksi että syksyllä nähdään, vai kuvittelinko vain? Se kyllä kelpaisi, ehdottomasti haluaisin nähdä hänet uudestaan mahdollisimman pian!

Settilista
(Jos biisin perässä ei ole mitään, se on Little Stevenin oma biisi, vaikka sen olisikin alun perin levyttänyt joku muu. Yhteistyöbiisit on merkitty, samoin kokonaan jonkun muun tekemät biisit.)

Soulfire (Little Steven/The Breakers)
I'm Coming Back
Among the Believers
The Blues is My Business (Etta James cover)
Love on the Wrong Side of Town (Little Steven/Bruce Springsteen)
Until the Good is Gone
Groovin' is Easy (Electric Flag cover)
Angel Eyes
Killing Floor (Howlin' Wolf cover)
Standing in the Line of Fire (Little Steven/Gary U.S. Bonds)
I Saw the Light
Salvation
Down and Out in New York City (James Brown cover)
Princess of Little Italy
Walking by Myself (Walter Horton cover)
Ride the Night Away (Little Steven/Steve Jordan)
Bitter Fruit
Forever
---
I Don't Want to Go Home
Bye Bye Johnny (Chuck Berry cover)

(ja kiitos parhaasta mahdollisesta keikkaseurasta kaikille paikalla olleille This Hard Land -foorumilaisille! Kuinkahan monta kymmentä meitä oikein oli siellä? Tämä on ihan kuin oltaisiin taas pitkästä aikaa oikealla keikalla, kuten porukalla todettiin.)
Jonne
Born To Run
Viestit: 7
Liittynyt: 19.01.2013 23:29

Re: Little Steveniä livenä?

Viesti Kirjoittaja Jonne »

Olipa mahtikeikka!

Se karisma mitä sieltä New Jerseyn rannoilta tulee on jotain aivan mieletöntä. Eturivin päivystys koko keikan ajan niitten taustalaulajien kohdalla (olipa harmi,että satuinkin juuri sille kohdalle, tai sitten ei...)
Kiva oli nähdä paljon tuttuja, vaikka somekuuluisa puolikas Agents-fani jäikin eilen näkemättä.

Jatkoilla oli yllättävän vähän meikäläisiä mutta syksyn bileet on onneksi aivan nurkan takana.
Avatar
jjvirta
Mr. Collector
Viestit: 5373
Liittynyt: 09.01.2013 14:38

Re: Little Steveniä livenä?

Viesti Kirjoittaja jjvirta »

Yksi lainabiisi oli Electric Flagin, nimeä en tiedä.
"I believe in the love that you gave me
I believe in the faith that can save me
I believe in the hope and I pray that some day
it may raise me above these Badlands"
Bowmore
Mr Tongue Twister
Viestit: 2990
Liittynyt: 11.01.2013 14:05
Paikkakunta: Helsinki

Re: Little Steveniä livenä?

Viesti Kirjoittaja Bowmore »

Wanna change my clothes, my hair, my face
Avatar
41 shots
Chaos Without Prophecy
Viestit: 1697
Liittynyt: 10.01.2013 8:43
Paikkakunta: Hyvinkää

Re: Little Steveniä livenä?

Viesti Kirjoittaja 41 shots »

https://www.facebook.com/johanna.hotane ... nref=story
Muutama kaverilta pöllitty kuva. Jos ei näy näin, niin yritän jossain vaiheessa liittää niitä tänne..
Avatar
Ile
Saved by rock'n'roll
Viestit: 2362
Liittynyt: 10.01.2013 9:12
Paikkakunta: Turku

Re: Little Steveniä livenä?

Viesti Kirjoittaja Ile »

Howlin' Wolfin biisi oli Killing Floor. Ja se Little Walterin biisi oli Walking by Myself.
Let go of the little distractions
Hold close to the ones that you love
Cause we won't all be here this time next year
So while you can, take a picture of us
Avatar
Liisa S
Daydream Believer
Viestit: 4206
Liittynyt: 09.01.2013 16:57
Paikkakunta: Espoo

Re: Little Steveniä livenä?

Viesti Kirjoittaja Liisa S »

Kiitos taas korjailuista! Settilista on jo melkein kondiksessa.
Vastaa Viestiin