27.-28.07.2013 Nowlan Park, Kilkenny, Ireland GRANDE FINALE!

Tänne kaikki keskustelu vuoden 2013 kiertuesta
Avatar
Ile
Saved by rock'n'roll
Viestit: 2362
Liittynyt: 10.01.2013 9:12
Paikkakunta: Turku

Re: 27.-28.07.2013 Nowlan Park, Kilkenny, Ireland GRANDE FIN

Viesti Kirjoittaja Ile »

Tämä oli ehdottomasti yksi kovimmista hetkistä. Tuo kiitos faneille aiheuttaa silmähikeä varmasti vielä pitkään.

Let go of the little distractions
Hold close to the ones that you love
Cause we won't all be here this time next year
So while you can, take a picture of us
Avatar
mrk
Prove It All Night
Viestit: 3187
Liittynyt: 11.01.2013 11:31
Paikkakunta: Tampere

Re: 27.-28.07.2013 Nowlan Park, Kilkenny, Ireland GRANDE FIN

Viesti Kirjoittaja mrk »

Caryn Rosen juttu viimeisestä keikasta, mm pitkä pätkä Terosta ja Päivistä sekä wild billy intro videona

http://www.jukeboxgraduate.com/2013/07/ ... july-2013/" onclick="window.open(this.href);return false;
Bowmore
Mr Tongue Twister
Viestit: 2990
Liittynyt: 11.01.2013 14:05
Paikkakunta: Helsinki

Re: 27.-28.07.2013 Nowlan Park, Kilkenny, Ireland GRANDE FIN

Viesti Kirjoittaja Bowmore »

Miksi Bow ei näe (mutta kyllä kuulee) näitä Kilkennyn klippejä? Kuva heittää niin vaaleaksi, ettei mitään näy. Sama juttu aina kun ne on tällaisina YouTube-ruutuina.
Wanna change my clothes, my hair, my face
mika
Lucky Man
Viestit: 479
Liittynyt: 11.01.2013 15:45

Re: 27.-28.07.2013 Nowlan Park, Kilkenny, Ireland GRANDE FIN

Viesti Kirjoittaja mika »

Liisa S kirjoitti:Kesän viimeinen Tramps Like Us -reissu on nyt takanapäin. Ohjelmassa oli
- 3 Brucen keikkaa
- 6 muuta artistia/bändiä + satunnaista livemusaa jossain kapakassa
- 2 maata, 4 kaupunkia (Leeds, Dublin, Kilkenny, Clonmel)
- 6 hotelliyötä, 3 eri hotellia, 5 lentoa, 4 lentokenttää
- melkoisen monta tuopillista olutta
- paahtoleipää, putinkia, tönkkösuolattua siansivua, papuja ja muuta mättöä
- neljän tunnin yöunia
- istuskelua kuivalla ruoholla, kostealla ruoholla, lätäkössä, banaaninkuorella, kolmioleivällä, pasteijalla, sipulisipsimurskalla, märällä paperimassalla ja parilla sellaisella muhjulla, joista ei enää nähnyt mitä se oli ollut - festarihousut eivät juuri nyt ole kovin ylevä näky.
- kertakäyttösadetakkeja, sadeviittoja, palanutta ihoa, kasvihuoneilmiötä sadetakin alla, lippalakkeja etuperin ja takaperin.
- satoja kilometrejä irlantilaisia teitä, vihreyttä, lehmiä, lampaita ja hevosia
- verta ei onneksi muilta kuin Brucelta, mutta sitä enemmän hikeä ja kyyneleitä
- irkkuja, brittejä, italialaisia, jenkkejä, saksalaisia, hollantilaisia ja ruotsalaisia.

Ja sitten tietenkin This Hard Land -yhteisö, joka sai taas osoittaa voimansa toisistaan huolehtimisessa.

Kiitos autokuntamme urhealle kuskille mikalle ajamisesta pimeässä ja auringossa niin motarilla kuin kapeilla pikkuteilläkin. Kiitos jersey_girlille kämppäseurasta ja mun sietämisestä. Kiitos Ilelle pitkistä jutturupeamista ja järjen äänestä ("naiset, te olette niin kännissä että mua nolottaa"). Kiitos teromk:lle ja päivikmk:lle siitä, että me kaikki saimme karata hetkeksi Sirkuksen matkaan. Kiitos leenalle monista nauruhetkistä. Kiitos Sallalle tunteista, Lauralle riemusta, Antille jykevästä herraseurasta, KaSTownille Leedsin jatkoista, Riikka78:lle, Kristiinalle, Empulle, Petrille ja Matildalle jonotusseurasta ja hodareista. Kiitos Pekalle, tgotj:lle, sannaspringsteenille, Jennille, Peskulle, Jounille, kekolle ja subdivisionsille (ja keitä muita siellä olikaan) paikalla olemisesta. Jyrki, sä rokkaat! Ja vielä erityiskiitos THL Next Generationille eli kiltille Ainolle (= leena junior) ja ei ihan yhtä kiltille Juusolle (= jjvirta junior) riemukkaista tarinoista.

See you further up on the road.
Hyvä kiteytys Liisalta viikonlopusta ^. Kiitos kaikille matkaseuralaisille tämän unohtumattoman kokemuksen jakamisesta.

Saatiin aivan uskomattoman koskettava keikka; Brucen kiitokset Eurooppaa ympäri kiertäneille faneille Spiritin spiikissä, Wild Billyn, Man At The Topin ja When You Walk In The Roomin velkojen maksu sekä Ilen linkkaaman Shout videon kiitokset ^. Born To Run full albumi sopi mielestäni erittäin hyvin päätös keikkalle; paras albumi ikinä, paras biisi ikinä - Jungeland. This Hard Land.

Lauantain osalta aika kultasi muistot tällä kertaa hyvinkin nopeasti ja keikan jälkeiset pienet pettymyksen tunteet karisivat nopeasti kyydistä viikonlopun tunteiden vuoristoralla.
Dan Tucker
Drive All Night
Viestit: 1779
Liittynyt: 11.01.2013 12:54

Re: 27.-28.07.2013 Nowlan Park, Kilkenny, Ireland GRANDE FIN

Viesti Kirjoittaja Dan Tucker »

mrk kirjoitti:Caryn Rosen juttu viimeisestä keikasta, mm pitkä pätkä Terosta ja Päivistä sekä wild billy intro videona

http://www.jukeboxgraduate.com/2013/07/ ... july-2013/" onclick="window.open(this.href);return false;" onclick="window.open(this.href);return false;
Aivan mainio pätkä, hieno muisto.
"Loose Ends In The Land Of Hope And Dreams 31.7. 2012"
mika
Lucky Man
Viestit: 479
Liittynyt: 11.01.2013 15:45

Re: 27.-28.07.2013 Nowlan Park, Kilkenny, Ireland GRANDE FIN

Viesti Kirjoittaja mika »

Niin ja meinasi unohtua mainita Dublin - Kööpenhamina lennon matkaseurasta; Little Steven istui edessä olevalla rivillä viereisellä paikalla. Mukana sattui olemaan Live in New York Cityn (Saksan painos) cd ja nyt sen kansia koristaa Stevenin nimmari :)
Avatar
Liisa S
Daydream Believer
Viestit: 4206
Liittynyt: 09.01.2013 16:57
Paikkakunta: Espoo

Re: 27.-28.07.2013 Nowlan Park, Kilkenny, Ireland GRANDE FIN

Viesti Kirjoittaja Liisa S »

mika kirjoitti:Niin ja meinasi unohtua mainita Dublin - Kööpenhamina lennon matkaseurasta; Little Steven istui edessä olevalla rivillä viereisellä paikalla. Mukana sattui olemaan Live in New York Cityn (Saksan painos) cd ja nyt sen kansia koristaa Stevenin nimmari :)
Jotkut muut on tästä ihan pikkuisen, tai oikeastaan aika h**vetin paljon, kateellisia! Onneksi olkoon parhaan mahdollisen lennon valinnasta, mika, ja onnea nimmarista. Mutta kun turhan aikainen aamulento Köpiksen kautta ei nyt ollut ihan se ykkösvaihtoehto meille kaikille muille, vaikka olis näköjään pitänyt olla... Et kysynyt minne ihmeeseen se oli matkalla, Lilyhammeriin?

(Bowmorella on ehkä Flash playerin asetukset päin Ballykellyä. Pane poikasi hommiin tsekkaamaan asetuksia tai lataamaan tuoreempaa Flashiä tai sitten avaa haluttu linkki suoraan tuubissa, jos muu ei auta.)
cortinaGT
The Wind and the Rain
Viestit: 2495
Liittynyt: 11.01.2013 15:49
Paikkakunta: Kiikoinen, Suur-Vammala

Re: 27.-28.07.2013 Nowlan Park, Kilkenny, Ireland GRANDE FIN

Viesti Kirjoittaja cortinaGT »

Dääämm!!!!! Drive All Night:kin tuli siellä! :mrgreen: Vähän jännitin Hesa- ennätyksen kestävyyttä, mutta vielä pidettiin pintamme. Tai, öö..., siis Helsingin Henki piti! Mutta mahtavaa aikanaan naatiskella näistä edes bootlegin muodossa.
Helsinki, July 31, 2012 - Once in a Life-time
jjl
Jack Of All Trades
Viestit: 154
Liittynyt: 11.01.2013 19:01

Re: 27.-28.07.2013 Nowlan Park, Kilkenny, Ireland GRANDE FIN

Viesti Kirjoittaja jjl »

Ile kirjoitti:Tämä oli ehdottomasti yksi kovimmista hetkistä. Tuo kiitos faneille aiheuttaa silmähikeä varmasti vielä pitkään.

Hieno, kiitos linkistä, ile.
A shovel in the dirt keeps the devil gone
Pekka
Jack Of All Trades
Viestit: 178
Liittynyt: 11.01.2013 16:26

Re: 27.-28.07.2013 Nowlan Park, Kilkenny, Ireland GRANDE FIN

Viesti Kirjoittaja Pekka »

Wrecking Ball Weekend in Kilkenny

Mun matkani alkoi perjantaina bussissa HKI - Tampere. Sain jopa vähän nukuttua unta varastoon jossain Hämeenlinnan kohdalla. Yleensä, kun en pysty bussissa edes nuokkumaan...

Pirkkalan lentoasemalle pääsin Tommin kyydissä, jossa pohdimme tulevan viikonlopun järjestelyjä. Tämä Kilkenny on kyllä mun keikkahistoriassa eksoottisin ja vaikeimmin tavoitettavissa. Pirkkalasta oli edessä vielä kaksi lentoa, bussi keskustaan, hostellin etsintä, seuraavan päivän hostellin etsintä Dublinissa ja sitten vielä Heustonin asemalle ajoissa WB-junaan. Onneksi menin Dubliniin jo perjantaina, jolloin ehdin edes piipahtamaan irkkujen vanhimmassa pubissa, Braven Headissa, juomassa Bulmersin. Sielläkin jo paikalliset tulivat heti höpöttelemään mukavia. Ihemtys oli sielläkin suuri, kun kerroin, mitä varten olen matkustanut kotiovelta irkkulaan.

Lauantain - maanantain yöpaikaksi oli pakon edessä otettu Viking Lodge hotel Temple Bar -alueen vierestä. Ja mä voin todellakin suositella tätä majapaikkaa edullisuutensa ja ystävällisen ja avuliaan palvelun takia. Hotelli tarjosi jopa meille keskellä yötä paahtoleivät. Henkilökunta ihmetteli, kun yritimme tarjota heille siitä rahaa.

Lauantaina BS-juna lähti klo 12:05 Kilkennyyn. Menin jo ajoissa paikalle, jotten varmastikaan myöhästyisi kulkupelistä. Asemalla odotellesani viereeni istuutui Zach. Hän oli "hieman" kauempaa tullut keikoille. Hän asui Indianapoliksessa ja oli nähnyt siellä kahden-kolmen tunnin automatkan päässä monen monituista Bruce-keikkaa. Eurooppakin oli tuttu keikkapaikka miehelle,joka näki ekan kerran Bruce vuonna 1985 Indianapoliksessa. Aikamme juteltua eri keikoista, mulle selvisi, että viikonloppuna hän näkee 175. Bruce-keikan. WAU!

No... keikkojen määrällä ei ole merkitystä. Pääasia, että edes lähtee nauttimaan keikoista omalla tavallaan. Joku haluaa jorata koko ajan, toinen haluaa hoilata varmasti kaikki sanat, kolmas seisoo paikallaan ja vain seuraa Brucea ja bändiä, neljäs tylsistyy Risingin ja Lonesamen aikana... Mitä muita tapoja niitä nyt on? Hmm.... Viides ottaa valokuvia ja kuudes haluaa taltioida kaiken siis KAIKEN mahdollisen. Seitsemäs panostaa tuttuihin biiseihin ja slovareiden (onko Brucella niitä?) aikana käydä vessassa tai hakemassa yhden keissin olutta. Kahdeksas odottaa vain niitä muutamaa harvinaisempaa kipaletta. Jotkut lähtevät ulos kesken keikan = BTR-biisin tai USA-levyn aikana. Kaikki tavat ovat sallittuja niin kauan, kun ei häiritse muita vieressä olijoita.

Ekana päivänä oli kentällä kummalinen olo. Niin tänään Brucella on lämppäreitä. Peräti kolme kappaletta. Mitenköhän yleisö suhtautuu näihin? Lauantain paras lämmittely oli se viimeinen. Hyvää irkkumusaa. Sunnuntaina lämppärit eivät olleet niin mielenkiintoisia lukuunottamatta sitä naista ... May jotain.

Launtaina panin merkille, että yleisöllä oli hauskoja kylttejä.Kaikki eivät olleet biisitoiveita, vaan jotain ihan muuta. Yhdessäkin oli naisen kuva ilman rihman kiertämää ja nuolet alas päin. Sitä heiluteltiin I'm Goin' Downin aikana. Mutta lavakuvaaja Kim sai erikoisen kyltin "osakseen". Welcome to Kimkenny! Kim huomasi sen ja rupesi avoimesti nauramaan sille. Sunnuntaina hän huomioi kyltin tuoneen ja antoi hänelle jonkun pienen lahjan.

Launtai alkoi vahvasti, mutta ehkä hieman varoen. Slane Castle -keikan muistelun aikana ajattelin ekaks, että nyt tulee When I Grop Up to Be a Man. Se on ainoa kerta ikinä, kun tuo on vedetty. Se tapahtui siis 1985 Dublinissa. Mutta biisi vaihtuikin koko USA-albumiin. Pakko myöntää, mutta tämä laski fiiliksiäni. No... nyt nautin tästä, kun en tiedä, milloin seuraava kerta tulee huomisen jälkeen. Parasta tuossa oli Downbound Train ja tuo Brucen ja Steven ilmeet, kun he näkivät tuon IGD-kyltin.

Albumin aikan ehdin tarkkailla Brucea, etenkin hänen liikkumistaan. Se oli mielestäni hallitumpaa ja hitaampaa kuin joskus aikaisemmin. En muista, ottiko hän yhtään juoksuaskelta koko keikan aikana. Varmaan otti, mutta ei montaakaan... Onneksi tuttuun kaavaan kuului LOHAD, jonka kuuntelisin vaikka joka keikalla.

Encoret aloitti illan ainoa ns. eeppinen biisi: Drive All Night. Mielenkiintoiseksi tämän teki sen, että Glen Hansard veti duettoa. Ja hyvin vetikin. Muistelen, että hän on sen aikaisemminkin itsekseen esittänyt jossain. Tätä biisiä ei mielestäni koskaan aikaisemmin ole vedetty vierailijan kanssa. Sitten BTR:än jälkeen osotin sitä... sitä... sitä... "You wanna make me SHOUT!" Ou jee! Mahtavuutta, hauskanpitoa, pientä kohellusta... Kaikkea upeaa. Mitenhän mä jakosin vielä pitkän päivän päätteeksi jorata koko biisin ajan aivan käsittämättömästi? Tupla Light of Mine ei vielä ainakaan häirinnyt, koska jälkimmäinen oli lyhyempi. Vika biisi oli jälleen maaginen akustinen TR. Kuulin sen aikaisemmin Wembleyllä ja jo silloin se oli ihmeellistä, kun niin valtava määrä ihmisiä pysyi hiljaa vasta äsken päättyneiden riehakkaiden biisien jälkeen. Muita hyviä mieleenpainuvia biisejä keikalla oli Stand on It ja Long Time Comin'. Tosin DD-kiertueen viimeisen säkeistön "haamulaulu" kuuluisi tähän edelleen. Toivotut Shake ja Sweet Soul Music eivät menneet putkeen, joten ne olivat mulle pettymyksiä. Ja Jokapaikan Jaakkoa en jaksaisi enää keikoilla kuulla.

Keikan jälkeen pääsimme tukkoisen Kilkennyn keskustan johonkin juottolaan. Se sattui olemaan joku nuorten paikka (=siis ei meidän). No istuuduttua siellä pystyi ja hanasta sai Bulmersia ja telkkarista tuli Schindlerin lista (?). WAU! Olipa keikkaillan ulkopuolinen antikliimaksi koettu. Olisipa tuo makuupaikka tuossa viereisessä hotellissa. Montako kymmentä euroa siitä pitäisi nyt maksaa? BS-juna vei meidät kuitenkin takaisin Dubliniin. Sänkyyn rojahdimme siinä puoli neljän aikaan.

Sunnuntaina aamulla ei tuntunut yhtään siltä, että taasko keikalle. Pieni veryttely kävellen jälleen Heustonin asemalle. Nyt rutiinit olivatkin jo tutut. Juna ja tuttujen kanssa jutustelu. Harmi vain, ettemme ehtineet Sannaspringsteenin kanssa enempää vaahdota tulevasta päivästä. Matkustimme eri vaunuissa keikkakaupunkiin. Matkaa sinne oli noin 1h 15 min. Tällä kertaa meillä oli myöhäisempi juna, joten meille tuli kiire päästä stadionille. Ryntäsimme sisään liput kourassa ja yritimme epätoivoisesti etsiä pittirannekeita. PRKL! TYuo sanoi juuri antaneensa kaksi viimeistä tuolle pariskunnalle. Mitäs nyt tehdään? No äkkiä kakkosaitaan nojailemaan ja varaamaan edes siitä meille paikat. Yhtäkkiä Tommi rupesi mulle viittoilemaan. Siellä oli mies, joka pelasti meidät ja kiinnitti neonvärisen rannikkeen ranteeseeni. JEE! Pitistä löysimme paikat hieman takaa keskekltä. Siellä pystyi makoilemaan rauhassa jopa lämppäreiden aikana, mitä ei voinut tehdä edellisenä iltana pitin etureunassa ollenkaan. Jouni liittyi seuraamme ekan lämppärin jälkeen. Siinä istuskelimme ja muistelimme yhteisä Bruce-keikkoja aina vuodesta 1992 lähtien. Niin ja taisimme siinä miettiä samalla joitain "todella merkittäviä excel-taulukkoja". Missä maassa oot nähnyt eniten keikkoja, ootko nähnyt jokaisena viikonpäivänä, entä jokaisena kuukuaden päivänä. No kuukaudet olivatkin sitten helppoja pähkäillä. Ai niin se keikka alkaakin jo tunnin päästä. Äkkiä vielä viimeinen vessatauko ja sitä seisomaan.

My Love pisti jengin hyppimään ja sit perään Badlands. Ei ainakaan DOTEOT (?) siis Darkness-albumikeikka ei ole tiedossa. Hei, minkä ihmeen merkin Bruce näytti bändille? 6? Ei vaan 41! Kylmät väreet ensin ohimollani ja sitten käsissäni ja sitten selässäni ja sitten jaloissani. Voiks tää biisi tulla vielä Euroopassa? Ok, kyllä tiesin, että se on vedetty muutaman kerran tällä kiertueella. Miksei muuten useammin? Maagista! En edes halunnut hoilata ollenkaan kertosäettä tai mitään muutakaan. Kuuntelin. Katselin. TUNSIN. Ihan sama, mikä biisi on seuraavaksi, ohi se multa menee kumminkin.

Taisi siinä jotain tulla, mutta nyt otetaan kaikki ilo irti Spiritistä. Last dance? Voiko Bruce tai joku muu artisti Hectorin lisäksi puhua selliasesta? Tää on niin upea versio biisistä, että oksat ja männynkävyt pois tieltä! Tää pitää vetää näin.

River. HÄH? Tää tuli eilenkin. Se omistettiin jonkun veljelle. Mutta kenelle tää seuraava onkaan omistettu? Kyltti on käynyt kahdella mantereella ja lukemattomissa lentokoneissa. Tunteellinen hetki meille kaikille. Toivojien tunnetilasta en voi sanoa muuta kuin he hymyilivät screenillä koko biisin ajan eturivissä. Onnittelut heille! Entä seuraava? Lähteekö Brucelta lapasesta show á la Helsinki vai mikä juttu tää on? Man at the Top. Tätä ennen vedetty vuonna 1985 kerran ja sitä edellinen vuotta aikaisemmin. No ei näitä tilastoja jaksais aina miettiä ja tuijottaa. Biisi on biisi ja sillä hyvä. Siis biisi. Mun mielstä tää vois olla Badlandsin jatkokertomus. Tai itse asiassa alkujuonto vuoden 78 albumin avausraitaan. Mukava ylläri. Entä sitten seuraava? When You Walk in the Room tuo muistoja mieleeni vuodelta 1989, jolloin taisin ekan kerran kuulla tän biisin Bottom Line -bootsilta. Muistan paikan. Sen takia mahtava kuulla tää. Yksinkertaista, mutta tehokasta.

Nyt tuleekin pieni tauko ja Bruce alkaa kertomaan tarinaa albumiäänityksitä, kun joku juippi tuli studioon ja paineli stop ja record -näppäimiä. Juippi oli paikalla myös tällä keikalle ja hänen nimensä on Jimmy Iovine. Ja niin Bruce vetää huuliharpullaan BTR-levyn käyntiin. Levyllä on kuusi superbiisiä ja kaksi hyvää. Sad Eyes oli hieno yksityiskohta Backstreetsissä. Samalla muuten huomaan, että Bruce juoksee ja hikoilee paljon enemmän kuin edellisenä iltana. Säästeliköhän tuplailtana itseään?

Albumin jälkeen tulee tietysti WOASD ja Rising. Mitä ihmettä? Rising nyt. Milloin se Sunny Day sitten tulee? No sitä ei sitten koskaan tullutkaan. Oliko tää eka kerta Risingin ilmestymisen jälkeen, kun tota ei vedetty E Street Bandin keikalla? En oo ihan varma. Ja sitten taas normisetin lopetus LOHADilla. Ai että kun tää taas maistui nannalle.

Encoreihin ootin yllättävää. BJ ja Dancing alkoi. Lavalla tanssijoita ja pikku poika soittamassa maestron kitaraa. Hei hei! Yksi Brucen uran huippukohdista tuli aivan yllättäen: Bruce viittoili pojalle, että menehän nyt takaisin paikoillesi. Poika oli antamassa kitaraa takaisin, mutta Bruce viittoili, että menehän nyt. Poika yritti uudestaan nostaa kitaraa päänsä yli, mutta Bruce jatkoi viittoiluaan. Poika taisi ottaa muutaman hapuroivan askeleenkin oli niin ihmeissään asiasta. Steven ja Nils olivat ainakin yhtä ihmeissään. Tämä poika sai jotain todella ikimuistoista kotiinsa. Toivottavsti hän pitää sen eikä kukaan sitä häneltä varasta tai ettei hän myy sitä kavereilleen parista karkkipussita. Lopulta koko lavaretkua nauroi tilanteelle.

SHOUT! SHOUT! SHOUT! SHOUT! SHOUT! SHOUT! SHOUT! SHOUT! Mun jalkani on aivan pökkelöt, mutta pakko on hyppiä mukana. Onneksi edellinen AL unohtui täysin tässä menossa. Älä lopeta. E Street Fans nosti euforian kattoon. Ai niin Nowlan Parkilla ei ole kattoa. En tiedä sitten, minne asti se kohosi. Korkealle ainakin.

Viimeisten kiitosten ja "We'll be back" -kommenttien jälkeen bändi astelee lavalta pois. Bruce ottaa vielä akustisen ja huuliharpputelineensä. Eikö hän muista, että TR tuli jo normisetissä? Odottelin. Odottelin ja odottelin. Brucen on vaikea pitää silmiään auki, laulaessaan "Meet me tonight in Liberty Hall" -biisiä. Siis varmasti tiedät, mikä se on nimeltään. Sovitaanko niin, ettemme kuitenkaan liikaa omi sitä tälle porukalle. Ei kannata. Se on niin hyvä ja toimiva akustisena. Mehän voisimme tehdä tästä leffankin. Miten muuten foorumimmem nimeksi valikoitui tämä? Paras fanikerhon nimi.

Rupesko vielä satamaan? Ei se tainnutkaan olla sadepisara silmanurkassa.

Mitäs nyt? 13 keikkaa neljäntoista kuukauden aikana. Varmaan yli 80 eri biisiä. Matkojen ja majoitusten järkkäilyä ja mukavien ihmisten tapaamista ja höpöttelyä meille tärkeistä asiosta. Vai kysyisitkö työkaveriltasi, että missä kaikissa Brucen biiseissä puhutaan lentämisestä? Huomastiko, että Pay Me meni tänään aivan eri synkassa? Kuinka se voi unohtaa Out in the Streetin aloituksen? Missä Euroopan maissa Bruce ei ole koskaan esiintynyt?

Mitä pitäisi seuraavaksi tehdä? Tämä on kirjoitettu kolmannen tyhjiöpäivän alkuyönä.

Kiitokset Jyrkille, Rikulle, Jounille, Tuomakselle, Ranelle, Heikille, Samulille, Tommille, Bowmorelle, Terolle, Päiville, Lauralle, Matildalle, Sallalle, Ilelle, Sannaspringsteenille, Jersey-tytölle, Ookelle, Raimolle, Erkille, Jacksonille ja kaikille niille, joiden kanssa olen matkaa tehnyt ja nauttinut maailman parhaan artistin ja bändin showsta.


Pekka
Vastaa Viestiin