27.-28.07.2013 Nowlan Park, Kilkenny, Ireland GRANDE FINALE!

[pesku]

Sen verran tohkeissani olin kuvia ottaessa, ettei ole tarkkoja muistikuvia kaikkien kuvien ottohetkestä. Lauantain viimeinen kuva on upeasta Drive all night -esityksestä ja lavalla myös Glen Hansard.

[Laukku]

Mahtavaa, että te paikanpäällä olleet olette jaksaneet kirjoitella keikkafiiliksiä, ladata valokuvia jne. - kiitos!

[Liisa S]

lavalla myös Glen Hansard.

Ai joo, niin onkin. Eli tosiaan lauantain Drive All Night, joka aloitti encoret.

[Franky]

Toisen setin toka, kolmas ja vissiin neljäskin Spiritistä.

[paivikmk]

Kun "WB Tour" sai ihan uuden merkityksen

Nyt kun meillä ollut muutama päivä aikaa sulatella Kilkennyn tapahtumia, lienee aika yrittää pukea kokemuksemme ja kiitoksemme sanoiksi. Sirkuskyltin historiasta sen verran, että ensimmäinen yksilö syntyi syksyllä 2009 viimeisille Giantsin keikoille. Sen jälkeen se (tai sen jälkeläinen) on kulkenut mukanamme kaikilla Bruce-keikoilla. Kun Bruce Helsingissä vei alkuperäisen sirkuskyltin, askartelin kolme lisää. Pakkasimme ne kaikki mukaamme lähtiessämme USAan, ihan siltä varalta että jos Bruce yrittää niitä edelleen "hävittää", kaivamme esille uuden! Toisinaan meillä oli mukana keikalla kaksikin kylttiä yhtä aikaa - jospa se tehoaisi paremmin...

Miksi Wild Billy's Circus Story? Sitä Terokin vähän ihmetteli silloin kun väsäsin ensimmäistä kylttiä (silloinhan oli kuulematta vielä kourakaupalla helmiä, mm. Incident, For You, Does This Bus Stop...). Circus Story on maaginen biisi. Se on vähän outo, tuuba ja hanuri soivat taianomaisesti siirtäen kuulijan hikiseen kesäiltaan jonnekin New Jerseyhin, Brucen lapsuuspäiviin, ja sirkuksen tragikoomiset hahmot ja esityksen tapahtumat muovautuvat silmien eteen värikkäiksi tuokiokuviksi. Sirkusteema antaa myös mahdollisuuden väsätä hassun ja mieleenpainuvan kyltin... Biisi ei ole mikään suuren yleisön suosikki - vähän mietitytti mahtaako Bruce itsekään pitää siitä (etenkin kun hän näytti ottavan projektikseen keräillä kylttimme pois yksi kerrallaan), ja pidimme todennäköisyyttä sen kuulemiseen alkujaan olemattomana. Mutta sitten hyvin epätodennäköisiäkin toiveita alettiin toteuttaa (Wages of Sin, The Price You Pay...), sitten huhuttiin että Roomaa varten olisi harjoiteltu koko WIESS, ja viimeistään kun näimme Leedsin settilistalla Wild Billyn kysymysmerkillä, meistä alkoi tuntua että ehkä sittenkin, ehkä... Tai sitten ei - ainakaan siinä tapauksessa jos sopiva hetki ja tilanne toiveen toteuttamiseen olisi Brucen mielestä mennyt jo ohitse (Wild Billyähän ei esim. oltu koskaan aiemmin ilmeisesti soitettu ulkoilmassa...). Oli hauskaa kokea, miten Teron ja minun sirkusprojektista kasvoi vähitellen lähes koko THL:n laajuinen projekti: kiitos vain lukuisista "kyllä se varmasti vielä soitetaan" -kannustuksista ja jännittämisestä puolestamme tämän kesän keikkojen aikana.

Raportteja Kilkennyn keikoista on jo kirjoitettu sen verran, että eipä niistä muuten tässä sen enempää kuin että lauantai-iltana tunnelmat olivat lievästi pettyneet, eikä sunnuntaille oikein uskaltanut odottaa mitään ihan erityistä - ja silti kuitenkin salaa odotti. Bruce alkoi puhella veloista, joita hänellä on vielä maksettavanaan - ensimmäinen "velanmaksu" oli River jollekulle Tomille. Sitten alkoi sellainen tapahtumien kulku, että en tiedä löydänkö vielä edes sanoja... Yritetään. Osa tapahtumista meni minulta ihan ohi - olen vasta YouTubesta nähnyt yksityiskohdat tarkemmin. En edes tajunnut, että Bruce osoitti Teron korkealle nostamaa sirkuskylttiämme hörpätessään sinistä Gatoradea ja sanoessaan "You, I owe you a song - I'll be right with you". Tajusin vain että ympärillämme alkoi senpäiväinen hurraus ja hyppiminen! Bruce lähti kävelemään keskiuloketta ja Tero veti minut mukaansa. YouTubesta olen nähnyt miten nätisti Bruce hymyili ja nyökytti meille kylttiä ottaessaan.

Palasimme paikallemme. Bruce nosti kyltin kameran eteen ja alkoi lukea sen takapuolelle kirjaamaamme konserttilistaamme, josta olimme viivanneet yli keikkoja sitä mukaa, kun olimme ne kokeneet - ilman Wild Billyä. Väkijoukko purskahteli nauramaan, kun Bruce sanoi: "In many of these other shows I have taken this man's sign, and I have not played the song." Todellisuudessahan hän oli ottanut sen kaksi kertaa: Helsingissä ja Turku #2:lla, jälkimmäisellä hän totesi: "I've seen this sign in at least 300 past shows, by these same people". Ja Bruce jatkoi ja kansa nauroi: "And he makes the same EXACT sign every single time!" (Aivan oikein oivallettu Bruce: idea oli että sitä mukaa kun niitä keräät, we'll keep them comin'...) Ja miten sydäntä lämmitti kommentti: "He's such a generous and patient soul - him and his lovely girl"... <3

Ystävät ympärillämme hurrasivat, taputtivat, kyynelehtivät - ja väkijoukko työnsi ja veti meitä etukaiteelle missä pittijonon #1 ja #2 lainasivat meille paikkaansa. "And so, tonight - next to your pal there - you're gonna get your song!" Brucella oli akustinen kitara, Roylla hanuri, Clarkilla tuuba, Stevenillä mandoliini, Nilsillä akustinen kitara. Epäuskoinen riemun tunne - miten tällaista voi tapahtua, miten Bruce voi huomioida reissanneen sirkuskylttimme näin paljosti ja kauniisti! Sylikkäin kaiteella emme nähneet mitään muuta kuin Brucen ja E Street Bandin - soittamassa meille meitä varten harjoiteltua biisiä, jonka soittamiseksi meitä oli (ilmeisestikin) odotettu paikalle.... Vasta jälkikäteen olemme vähitellen tajunneet, miten poikkeuksellinen ja iso juttu tämä oli. Bruce vielä vitsaili että "maybe we won't do it tonight, either", hihitteli omaan tapaansa, ja Roykin lähti hanureineen poispäin. Aloitus oli hiukan herttaisen takkuinen, screenillä näkyy miten Steven nauraa kaikki hampaat näkyen, mutta sitten tuuba pääsi vauhtiin "buh - bum - buh - bum", koneenkäyttäjä lähti kiipeämään maailmanpyöräänsä ja sirkuksen kesäisen hikinen taika ympäröi meidät. Muu maailma katosi ympäriltä, siinä olimme vain me, Bruce ja E Street Band. Ja human cannon ball lentämässä sirkusteltan halki.

"Now it's been done" sanoi Bruce ja hymyili. Ja me peräännyimme takaisin paikoillemme, missä alkoi halailu ja yläviitosten lämmäily. Jaettu ilo on kaikkein paras ilo! Kännykät alkoivat piippailla onnitteluviestejä. Myös tuiki tuntemattomat kävivät onnittelemassa, mm. onnekkaat paikalla olleet italialaiset, jotka saivat nyt WIESSinsä täyteen kuultuaan NYCS:n Roomassa... Mikäli mahdollista, arvostuksemme Brucea kohtaan kasvoi tuon illan ansiosta entisestään - yhtä lailla kuin me fanit arvostamme häntä, hän arvostaa meitä, ja on yhä uudelleen valmis osoittamaan sen mitä uskomattomammilla tavoilla. 

Lämmin kiitos teille kaikille rakkaille ystäville, jotka olette olleet mukanamme tässä seikkailussa: niin matkakumppaneina Atlantin kummallakin puolella kuin jännittämässä settilistavalvojaisissa. Teitä on liian monta nimeltä mainittaviksi. Teitä parempia ystäviä ei ole olemassakaan. KIITOS!

Päivi ja Tero

[rane]

Kiitos kaikille hyvistä raporteista ja videoista ja kuvista - jaettu ilo tosiaan on isompi ilo!
Kyllähän tuo Sirkus-kyltti-tarina taas osoittaa että Bruce noteeraa faninsa upealla tyylillä ja tavalla.

[Liisa S]

Kiitos ihanasta tarinasta, Päivi (ja Tero kans)!

[rane]

"Leedsin settilistalla Wild Billyn kysymysmerkillä"
-> niin, olisko se kyssäri ollut sen takia että biisi soitetaan jos se tuttu kyltti näkyy?

[Päivänsäde]

Kiitos! Jostain muistojen takamaastoista putkahti seuraava pätkä "....ja siellä kaikilla oli niin muuukaaavaaa, voi jospa oisin saanut olla muuukaaanaaa.... " Onneksi näiden kertomusten avulla pääseekin...

[teromk]

"Leedsin settilistalla Wild Billyn kysymysmerkillä"
-> niin, olisko se kyssäri ollut sen takia että biisi soitetaan jos se tuttu kyltti näkyy?

Niin, tätä on mietitty, mutta Brucen meille osoittaman puheen jälkeen ollaan tultu tähän johtopäätökseen. Toki Bruce on ainoa joka tietää totuuden...